Perinteisen sunnuntailamaannuksen voi välttää lähtemällä punk-keikalle. Sellaisia ei toki joka sunnuntai ole tarjolla, mutta eilen oli. Vaikka etukäteen vähän arveluttikin, ikärajaton tapahtuma ja alkamisaikakin jo kuudelta, mutta kun on tarpeeksi suuri fani, niin pakkohan sitä oli mennä. Eikä siellä sitten niitä alaikäisiä tainnut juuri ollakaan.
Tapahtumassa oli kolme bändiä. Rejected, I walk the line (en jaksa etsiä linkkejä, googlatkaa jos kiinnostaa) ja sitten se jonka takia minä sinne menin eli No Shame. Ja jos olin suuri fani ennenkuin näin bändin livenä, niin nyt olen sitten suurtakin suurempi fani. Voihan rakkaus!
No Shame on ollut olemassa paljon kauemmin mitä minä olen ollut siitä tietoinen ja se melkein harmittaa, koska olen tietenkin missanut monta hyvää keikkaa ja elämäni on ollut yhtä ihanaa bändiä köyhempi aivan liian kauan. Onneksi tilanne on nyt korjaantunut.
Tästä olikin kerran puhetta Tiinan kanssa. Ajattelepa, että maailmassa on ehkä satoja hyviä bändejä ja hirveästi hyviä biisejä, joita et vaan ikinä tule kuulemaan. Kuinka surullista!
Ja aasinsilta Tiinaan johdatti meidät meemin luokse, joten sekin vielä tähän samaan läjään:
Ikkunasta näkyy… talo, puita, autoja, grillikatos, mummokeinu keskellä hankea. Ja lunta lunta lunta..
Tänään mietin… paljonkin erilaisia asioita. Työjuttuja töissä. Äsken päikkäreiltä herätessä mietin näkemääni unta ja sitä, että miksi päikkäreillä näkee tosi usein tosi outoja tai ahdistavia unia. Yöunilla näkee kivempia.
Olen iloinen siitä että… aurinko paistaa, kevät tulee ja että sormeni on ehkä paranemaan päin.
Tänään meillä oli ruokana… pikkuinen soppa. Keittelin jääkaapin jämistä peruna-porkkana-sipulikeiton. Ja söin sitä ruisleivän kera.
Päivän asu oli… arkinen. Tummansiniset farkut, musta t-paita ja valkomusta hupullinen villapaita. Valkoiset sukat joissa on pinkkejä pääkalloja. Ulkona ollessa päällä oli lisäksi tuollainen vihertävä takki, tummemman vihertävä huivi ja jalassa valkoiset maiharit. Ja harmaat tumput käsissä.
Tänään olen… todennut, että bussin odottelusta koituvan kahdenkymmenen minuutin aikanakin ehtii heräteostaa farkut. Vahingossa.
Aion… ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa kaiken ylimääräisen herkkujen ostelun. Uskon myös että tulen epätoivoisesti epäonnistumaan siinä tänäkin vuonna. Rantakunnossa ne hylkeetkin on, vai miten se meni.
Aion mennä… kohta sohvalle lötköilemään.
Luen… tällä hetkellä sen nimistä kirjaa kuin Kirjavaras. Tai en juuri tällä hetkellä, mutta sellainen on tuolla kesken.
Olen tekemässä… tätä meemiä. As you can see.
Toivon… elämään tulisi jotain iloista piristystä. Kevättä rinnassa, katsokaas.
Talossa ja puutarhassa… asuu erilaisia tonttuja.
Kuulen… kellon tikitystä. Vieraat aina sanovat, että seinäkelloni tikittää tosi kovaa. En yleensä kiinnitä siihen huomiota, mutta sitten kun kiinnitän, niin tottahan se on. TIK TAK TIK TAK.
Parasta juuri nyt… hyvä musiikki, parempi mieli.
Viikonloppuna aion… tehdä jotain kivaa vaikka väkisin. No ei vaan, en ole vielä yhtään suunnitellut viikonloppua. Vastahan sitä edellisestä selvittiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti