tiistai 31. elokuuta 2010

100 asiaa minusta, osat 3 ja 4


Edelliseen osaan tänään tupsahtaneen kommentin innoittamana päätin tarttua toimeen ja jatkaa listaa. Kuinkas sitten kävikään. Pääsin loppuun asti. Helpotuksen huokaus. Nyt se on ohi. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta.

51. Olen lukutoukka
52. Opin lukemaan paljon ennen kouluunmenoa, mutta en muista tarkkaan minkä ikäisenä.
53. Ensimmäinen kirja minkä osasin lukea oli Bambi eksyksissä. Lasten kirjakerhon sellainen ohut, missä on paljon kuvia ja vähän tekstiä.
54. Jotain tekemistä asian kanssa saattoi olla sillä, että sitä oli luettu niin paljon, että muistin ulkoa mitä minkäkin kuvan vieressä lukee.
55. En osaa kuvitella tilannetta, että minulla ei olisi mitään luettavaa.
56. Pyrin lukemaan aina yhden kirjan loppuun ennenkuin aloitan uutta.
57. Ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta luen aina aloittamani kirjat loppuun. Täytyy olla todella huono/tylsä kirja, että jätän kesken.
58. Taru Sormusten herrasta-trilogian olen lukenut kolmeen kertaan elämäni aikana.
59. Se on minulle se tärkein kirja maailmassa.
60. Jos joku koittaa sitä haukkua, laitan sormet korviin ja lallatan. Laalaalaa.
61. No en oikeasti.
62. Olen lukenut myös Linnunradan käsikirjan liftareille ainakin kolmeen kertaan.
63. Yhden kerran luin sen kokonaan ääneen silloiselle poikaystävälleni.
64. Se oli hauskaa.
65. Vaikka meni siihen aikaakin.
66. Huomaan, että kirjoista onkin helppo saada asiaa tälle listalle.
67. Ai niin. Olen tietysti joskus haaveillut alkavani itse kirjailijaksi.
68. Mutta realistina tajuan, ettei minusta ole siihen.
69. Vaikka niin mielelläni näkisin itseni jossain pienessä ja boheemissa pariisilaisessa kattohuoneistossa ahertamassa punaviinipuollo seuranani.
70. Opin juomaan punaviiniä vasta pari vuotta sitten.
71. Sitä ennen luulin, että inhoan sitä.
72. Nyt rakastan punaviiniä.
73. Inhoan oliiveja.
74. En usko, että opin koskaan syömään niitä, vaikka kuinka yrittäisin.
75. Haluaisin joskus matkustaa Italian maaseudulle. Vaikka jonnekin Toscanaan.
76. Luin joskus jonkun kirjan (tositarina) englantilaisesta naisesta, joka osti talon Toscanasta.
77. Kirja oli hauska kaikkine kommelluksineen, kun kulttuurierot ja muut alkukankeudet vaikeuttivat naisen sopeutumista.
78. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista mikä sen kirjan nimi oli.
79. Mutta muistaakseni oliiveilla oli aika suuri rooli siinä kirjassa.
80. Keittiöalan ammattilaisena olen oppinut, että kaikkea pitää aina maistaa, ennenkuin tuomitsee.
81. Oma rajani on mennyt etanoissa. En maistanut.
82. Kerran kouluaikaan näin kasan kokonaisia lehmänkieliä.
83. Sen päivän ruoka jäi aika monelta meidän luokkalaiselta syömättä. Myös minulta.
84. Munuaiset haisee pahalle kun niitä keitetään.
85. Niitäkään en muuten maistanut.
86. Olen laiska tekemään itse ruokaa.
87. Haluaisin miehen, joka olisi hyvä ja innokas ruoanlaittaja.
88. Ihastuspoika olisi juuri sellainen.
89. Vaikka en sen laittamaa ruokaa ole saanutkaan, se vaan aina kertoo niistä kokkauksistaan.
90. Paitsi aamupalavoileipiä se väsäsi silloin kerran. Mutta sitä ei lasketa ruoanlaitoksi.
91. Minusta se voisi useamminkin tehdä minulle aamupalaa.
92. Jostain syystä tunnen itseni nyt nälkäiseksi.
93. Huomaan myös, että olen epähuomiossa päässyt jo melkein sataan asti, vaikka luulin tekeväni nyt osaa 3/4.
94. Ajatukseni jumittuivat nyt siihen Ihastuspoikaan.
95. Viimeksi tänään tajusin, että se on ihana.
96. Minusta tuntuu hirveän vaikealta selittää ihmisille sitä tilannetta, että tavallaan olen ihastunut siihen nyt ja aina, mutta en silti odota siitä/siltä mitään.
97. Tai luulen, että ihmiset ei tajua. Mutta ehkä ne tajuaakin.
98. Minulla muuten on taipumusta selittää asioita käsilläni.
99. Huvittavinta se on silloin, kun olen puhelimessa, ja keskustelukumppani ei edes voi nähdä käsiäni.
100. Tämänkin listan tekeminen olisi ollut suullisesti melkoista huitomista.

The End.

torstai 26. elokuuta 2010

Just saying


Joudun muuten perumaan vanhoja puheita sen verran, että jos ne kesäpojat nyt ei yhäkään yhtään pyörryttäviä ole, niin yksi niistä olisi kyllä ihan.. öö.. pussailtava. Ilo silmälle. Nam. Mutta ihastunut en ole.



tiistai 24. elokuuta 2010

100 asiaa minusta, osa 2


Jatketaanpa taas tätä, puoliväli häämöttää.

26. Pienenä pienenä olisin halunnut balettitanssijaksi.
27. En ymmärtänyt miksi äiti ei ostanut minulle sellaisia kärkitossuja, vaikka kuinka olisin halunnut. (en siis harrastanut oikeasti balettia, kävelin vaan kotona varpaillaan)
28. Joskus yritin topata tavallisten jumppatossujen kärkiä, mutta ei se ollut sama asia.
29. Isompana pienenä kuvittelin haluavani isona opettajaksi.
30. Nyt isona toivon, että olisinkin opettaja, niin saisi koko kesän lomaa. Muuten en niin siitä ammatista välitä.
31. Minulla on pikkusisko.
32. Ensimmäinen oikea muistoni on luultavasti se, kun isän kanssa olimme katsomassa vastasyntynyttä siskoa, enkä ymmärtänyt mistä isä tiesi, kuka niistä kaikista vauvoista lasin takana oli meidän. Olin silloin 2 vuotta ja 8 kuukautta vanha.
33. Pienenä olin hyväuskoinen hölmö ja uskoin kaiken soopan mitä sisko minulle tarinoi.
34. Nyt isona en usko enää mitään mitä se sanoo!
35. Paitsi silloin kun se sattuu olemaan oikeassa.
36. Ja tietokoneasioissa, oli se oikeassa tai ei.
37. Minussa on vähän sitä vikaa, että tahdon uskoa ihmisistä pääasiassa pelkästään hyvää, kunnes toisin todistetaan.
38. En siedä ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään vähän muita parempia ja korostavat omaa paremmuuttaan muiden kustannuksella (esim. vähättelemällä ja dissaamalla toisen sanomisia/tekemisiä/mielipiteitä).
39. Olen ujohko.
40. Sen vuoksi saattaa ottaa oman aikansa, että osaan olla uusien ihmisten seurassa oma luonteva itseni.
41. Saatan myös helposti isommassa porukassa ajautua sivustaseuraajan/kuuntelijan rooliin, koska kuvittelen olevani epäkiinnostavampi, tyhmempi, tylsempi ja vähemmän hauska kuin muut ihmiset.
42. Syyttäisin tästä ehkä huonoa itseluottamusta ennemmin kuin sitä ujoutta.
43. Oikeasti olen tietysti maailman kivoin ihminen, mutta joskus se pääsee unohtumaan.
44. Pidän kovasti valokuvaamisesta.
45. Väitän, että sen jälkeen kun innostuin kuvaamisesta, olen alkanut katsella maailmaa erilailla myös silloin, kun kamera ei ole mukana.
46. Joskus harmittaa ihan älyttömästi, kun näkee jotain, joka olisi ehdottomasti saatava tallennettua muistikortille, ja joko kamera ei ole juuri käsillä tai on sellaisessa paikassa, ettei voi kuvata.
47. Kuten kerran tänä kesänä, kun junan ikkunasta näin eräällä pellolla kymmeniä joutsenia, joiden takana aurinko juuri laski.
48. Minulla on tällä hetkellä kaksi kameraa, mutta haaveilen jo kovaa vauhtia kolmannesta.
49. Minua en pitäisi myöskään päästää kenkäkauppaaan enää ollenkaan.
50. Paitsi jos ostaisin kerrankin jotain muita kenkiä kuin tennareita.


sunnuntai 22. elokuuta 2010

Try making sense of two compasses, Chances are the road goes serpentine now either one we choose


Eilisessä postauksessa mainitsin Ystävämiehen. Ystävyytemme on siinä mielessä jännä, että emme ole oikeasti tavanneet livenä kuin tuon yhden kerran. Mutta yhteydenpito on hyvin tiivistä, facebookin chatissa, mesessä, tekstareitse ja muutamia kertoja ihan puhelimessa puhumallakin. Sen ihmisen kanssa voi jutella ihan mistä vaan, sekä iloista että suruista. Meillä on samanlainen huumorintaju, asioita ei tarvitse vääntää toiselle rautalangasta ja meille on muodostunut omat hölmöt sisäpiirivitsimmekin. Lisäksi säännöllisin väliajoin yllätyn, kun tajuan toisen muistavan jonkun pikkujutun, joka itselleni on ollut keskusteluissamme tärkeä juttu, mutta en välttämättä ole odottanut toisen ajattelevan siitä samoin.

(Tähän väliin on todettava, että mies asuu reilun sadan kilometrin päässä ja seurustelee tahollaan.)

Viime viikon sunnuntaina puhelimeni soi aamupäivällä ja Ystävämies soittaa parisuhdekriiseissään, kertoo, että heillä on ollut iso riita ja nyt se on loppu. Yritin vähän kysellä, että onko nyt aivan varma, jospa vielä saisivat sovittua. Mutta mies oli sitä mieltä, että nyt riittää koko nainen ja oma kaupunkinsa ja kysyy saako tulla luokseni siksi aikaa, että löytää itselleen asunnon. Lupasin tietysti, että saa tulla jos siltä tuntuu.

No, niinhän siinä kävi, että vielä samana päivänä olivat sopineet riitansa, eikä mies koskaan tullut, mutta lupasin, että jos tilanne muuttuu, niin täällä on aina hätämajoitus olemassa. Koska sitä varten ystävät on. Enkä tuntenut minkäänlaista ahdistusta siitä, että ottaisin se nurkkiini majailemaan.

*****

Minulla on ollut viime kevättalvesta asti sellainen viikonloppumies (josta syystä tai toisesta en vaan ole täällä kirjoittanut sanaakaan). Se asuu myös toisessa kaupungissa, mutta on vietetty aika paljon aikaa viikonloppuisin yhdessä. Ja ei, ei pelkästään kavereina. En ole silti ollut mitenkään palavan ihastunut siihen ja mutta meillä on ollut ihan kivaa ja olen ollut ihan tyytyväinen siihen järjestelyyn, että nähdään vaan viikonloppuisin. Eikä edes joka viikonloppu.

Muutama päivä sitten tämä Viikonloppumies kysäisi, että olisiko mahdollista saada syksymmällä majoitus pariksi viikoksi, mikäli saa töitä täältä päin. Huomasin ahdistuvani jo pelkästä ajatuksestakin, että se tulisi olemaan nurkissani pidemmän aikaa kerralla ja mietin kuumeisesti kaunista tapaa kieltäytyä. Sillä olisi muitakin tuttuja Tampereella, joten en ole sen ainoa oljenkorsi. Onneksi ajatus ei ollut vielä ajankohtainen, eikä vaatinut välitöntä vastausta ja koska keskustelu käytiin fb-chatissa, niin onnistuin hienosta harhauttamaan esittämällä lisäkysymyksiä, joiden ansiosta varsinainen vastaaminen ikäänkuin jäi sivuseikaksi.

lauantai 21. elokuuta 2010

100 asiaa minusta, osa 1


Siellä, täällä ja tuolla on paljasteltu asioita. Koska sadan asian keksiminen on vaativaa hommaa, ja niiden lukeminen luultavasti vielä vaativampaa, laitan minäkin omani osiin. Tässä ensimmäiset 25. Päätin lopulta hoitaa tämän homman ns. tajunnanvirtana, eli aloin vaan kirjoittaa ja katsoin mihin se johtaa.

1. Täytän tänä syksynä 35.
2. En potenut koskaan minkäänlaista kolmenkympin kriisiä.
3. Nyt tuntuu, että tämä 35 sitten aiheuttaa pientä kriisin tynkää.
4. Olen asunut koko elämäni Tampereella.
5. Jos ei lasketa epämääräistä ja hyvin epävirallista hairahdusta yhden miehen perässä Kylmäkoskelle joskus parikymppisenä.
6. Eikä yhtä kesää jolloin käytännössä melkein asuin Suodenniemellä. Miespuolisen ihmisen syytä sekin.
7. Olen ollut kerran elämässäni kihloissa.
8. Olen melko varma, että en halua koskaan naimisiin.
9. Olen kesäihminen, tykkään kun on lämmintä ja aurinkoista.
10. En silti tykkää liian lämpimistä syksyistä. Sitten kun on minun mittapuullani oikea syksy, niin haluan voida pukeutua syksyisesti ilman, että läkähdyn.
11. Oikeistaan tykkään siitä, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa, vaikka se kesä suosikkini onkin.
12. Pelkään usein pimeää.
13. Tai en sitä itse pimeää, mutta sitä mitä en voi silloin nähdä.
14. Useimmiten sitä mitä en voi nähdä, ei ole olemassakaan, kun valot on päällä.
15. Uskon jollain tasolla yliluonnollisiin asioihin.
16. Enkä tarkoita kummituksia, mutta uskon, että maailmassa on paljon asioita, joita emme näe/ymmärrä/pysty selittämään.
17. Olen pienestä pitäen myös ollut kovin hanakka uskomaan satuihin, ja pettynyt kun ne eivät ole totta.
18. Joku voisi kutsua minua eskapistiksi.
19. Eikä varmasti olisi kovin väärässä.
20. Tunnen suurta sympatiaa Tuomas Holopaista kohtaan.
21. En ole silti Nightwish-fani.
22. Nightwishin keikka kesän 2009 Sauna open airissa vei minut silti ihan mukanaan ja olin ihan fiiliksissä.
23. Tärkein juttu samaisilla festareilla oli kuitenkin yhden (mies)ihmisen livenä tapaaminen, jonka olin aiemmin tuntenut vain netissä.
24. Meistä on tullut hirmuisen hyvät ystävät ja se on minulle tärkeä ihminen.
25. Tiedän, että se ajattelee minusta samoin.

Jatkoa seuraa ennemmin tai myöhemmin.

torstai 19. elokuuta 2010

Kesäkesäkesä!


Määritelmä

Tähtitieteen kannalta katsottuna syksy alkaa syyspäiväntasauksella syyskuun 22. tai 23. päivän kohdalla pohjoisella pallonpuoliskolla ja 20. tai 21. maaliskuuta eteläisellä pallonpuoliskolla, päättyen talvipäivänseisaukseen joulukuun 21. tai 22. päivänä pohjoisella- ja kesäkuun 21. päivän tienoilla eteläisellä pallonpuoliskolla. Yleisesti kuitenkin syksynä pidetään pohjoisella pallonpuoliskolla syys-,loka- ja marraskuuta[1], eteläisellä maalis-, huhti- ja toukokuuta.

Lämpötilan avulla määritelty terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi (vähintään 5 vuorokautta peräkkäin) +10 asteen alapuolelle, ja päättyy, kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Syksy


Nih. Ei sanaakaan syksystä vielä!


keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kevyt tukka, kevyempi mieli


Hiphei. Uusi tukka on kiva. Kampaaja oli oikein mukava (melko varmasti ei sama, joka vastasi puhelimeen aikaa varatessa) ja toi jostain syystä hiukan mieleeni Mymskän (mikä siis oli yksinomaan positiivista). Säästin siis viisitoista euroa ja aion ehdottomasti mennä samaan paikkaan toisenkin kerran! Sitä paitsi niillä oli hirmuisen kivan näköiset tilatkin.




tiistai 17. elokuuta 2010

Haircut


Varasin viime viikolla itsellen kampaaja-ajan. Rahapoliittisista syistä päätin kokeilla tällä kertaa uutta paikkaa, viidentoista euron hintaero on kuitenkin mielestäni melko merkittävä tekijä!

Entiseen kampaamooni pystyy varaamaan ajan netissä, tähän uuteen ei ja olinkin jo valmiiksi vähän ahdistunut, että soittamaan pitää nyt alkaa, mutta päätin kokeilla onneani kuitenkin. Kampaamossa vastasi nuori tytönääni, joka kuulosti kovasti kiireiseltä ja kaikenlisäksi linja (kampaamokin vastasi kännykkänumerosta) kaikui jonkin verran. Koko puhelu meni siihen, että tyttö sanoi lauseensa hätäisen töksähtäen ja minä jouduin melkein joka lauseen pyytämään uusintana, kun en vaan saanut selvää. Puhelun jälkeen melkein harmitti, että olin soittanut koko paikkaan.

Vaikka kuinka olisi kiire, niin kyllä aikaa varaava asiakas on mielestäni hoidettava asiallisesti, eikä niin, että asiakkaalle tulee sellainen tunne, että anteeksi että häiritsin. Sitä paitsi tytöllä meni luultavasti tupla-aika puhelun hoitamiseen juuri siksi, että joutui hätäilynsä takia toistamaan monet asiat.

Huomenna on sitten se aika sinne kampaajalle. Toivon, että kampaaja on kuitenkin niin hyvä ja positiivinen kokemus, että se ehkä paikkaisi tätä puhelun ärsytystä. Muuten ehkä ensi kerralla kannan taas rahani sinne viisitoista euroa kalliimpaan paikkaan, jossa olen kyllä aina viihtynyt mainiosti. Köyhän pitää vaan välillä kokeilla onneaan.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Lisää listoja


Kun nyt pääsin listojen vääntämisen makuun, niin tässäpä viisi bändiä/artistia, jotka haluaisin kerran eläissäni nähdä.


AFI
(tää ois se minkä ihan kaikista eniten tahtoisin nähdä,
ja kaikista epätodennäköisemmin nään)

(huom! matkakuumetta lisäävä video!
Praha, sweet Praha ♥)

Avenged Sevenfold



DJ Ashba
(missä tahansa bändissä,
tällä hetkellä se tarkoittaisi Guns'n'Rosesia)

(DJ näyttää kuinka Life is beautiful soitetaan kitaralla,
ihan helppoa, heti opin!)


The Cure



30 Seconds to Mars



tiistai 10. elokuuta 2010

Matkakuume iski


Viisi paikkaa, joissa tahtoisin käydä:

Lappi, ihan missä tahansa siellä, kunhan on tuntureita.
Tunnustan, etten ole koskaan käynyt.


Pariisi


Machu Picchu


Barcelona


Skotlanti


Huoh..

perjantai 6. elokuuta 2010

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Onni löytyy päivähiprakoista


Työpäivän päätteeksi pikaiset hihityshiprakat lomalle jäävän Ihastuspojan kanssa. Kivaa oli. ♥