Aamut on pahimpia. Ensimmäinen ajatus, kun herätyskello soi, on se että koska pääsee takaisin nukkumaan. Ja vähän sekin, että eikö nyt mihinkään paikkaan sattuisi, että voisi hakea sairaslomaa. Mutta ei satu.
Töissä se helpottaa vähän, kun on ihmisiä ja elämää ympärillä, mutta sitten kun pääsen kotiin, niin läsähdän sohvalle ja istun/makaan siinä lopun päivää ja iltaa. Tuijotan televisiota, facebookkaan ja luen kirjaa. Ja syön. Väsyneenä tekee mieli koko ajan jotain hyvää.
No, kaipa tämä tästä taas.
PS. Mitähän sekin kertoo minusta, että suurinpiirtein ainoat lauseet mitä muistan yläasteen saksan kirjoista on "Ich bin so müde" johon toinen vastaa "Du bist immer so müde". (eli "minä olen niin väsynyt" ja "sinä olet aina niin väsynyt". Tai jotain sinne päin.
6 kommenttia:
Mä osaan sanoa saksaksi vain, että äitin on sairaanhoitaja. Eikä se edes ole (kuten tiedät).
// typo: äitini //
Et osannut kirjottaa sitä kuitenkaan? :D No ei vaan..
Osaan mä oikeasti saksaa muitakin lauseita, varsinkin kun on tullut kuunneltua Die Toten Hosenia, mut sieltä yläasteen saksasta ei paljon muuta oo mieleen jääny kuin tuo. Ja että Ist hier noch ein platz frei. Ja vielen danke für Deinen brief.
Enkä jaksa tarkistaa oikeinkirjotusta. :)
Joo, en mä sitä kirjoittaa osaa. Jotain rajaa, sentään.
Meine mutter ist eine kran... omg!
Oon ihmetellyt vähän samaa asiaa tällä viikolla, siis tuota väsymystä. Oon nukkunu pitempiä yöunia kuin normaalisti, kolmena päivänä ottanu päikkäritki ja joka ilta se nukkumatti änkee kylään tunti-pari normaalia aiemmin. Päivisin on kauhee jumipuutumus päällä. Ehkä en vaan ole yhtään kevät-ihminen...
Tiina, krankenschwester. :)
Hanna, se on kai kuitenkin aika yleistä tuo kevätväsymys ihmisillä. Mistä sitten johtuu, en tiä.
Ite oon kyllä kevätihminen siinä mielessä, että se on iloinen asia, koska se tarkoittaa että tulee kesä! Mutta silti on väsy.
Lähetä kommentti