Valehtelisin jos väittäisin, ettei ihmiset ja elämäntilanteet vaikuta musiikkimakuun. Melkein joka ihmisestä jää jokin musiikillinen muisto. Exältä opin tykkäämään YUP:stä. Vee palautti mieleeni The Curen hyvyyden, josta olen kyllä aina tykännyt, mutta nyt innostuin hankkimaan levyjäkin. Ihastuspoika, suurena musiikinrakastajana ja pesunkestävänä punkkarina, on avannut minulle monia mielenkiintoisia ovia musiikin maailmaan.
Yritän aina muutenkin olla avoin kaikelle musiikille ja tykkään tehdä uusia löytöjä.
Mutta kun tähän aikaan perjantai-iltana, tarkoituksena rauhoittua työviikon jälkeen, joutuu kuuntelemaan naapurista kantautuvaa epämääräistä musiikkia ja humalaisten miesten laulua, niin siitä on kyllä musiikilliset nautinnot kaukana!
2 kommenttia:
moi, hauska tavata! ihanaa, että joku muukin kirjoittaa liikaa miehistä, silloinkin vaikka lupaa ettei. lohdullista, kun ei niistä oikein eroonkaan pääse...
Moi vaan!
Joo, oon ainakin sata kertaa luvannut itelleni, että nyt en enää kirjoita niistä sanaakaan. Varsinkin kun oon epäillyt, että sillä on paha vaikutus.. aina kun jotain kivaa on tapahtunut ja kirjoittaa sen tänne, niin eikös se hetken päästä mene taas ihan päin honkia. :D
Lähetä kommentti