torstai 29. heinäkuuta 2010

Painted on my heart




Olen tässä viime aikoina miettinyt taas kovasti Ihastuspoikaa ja sitä mitä meidän välillä oikein on. Myönnän, että olen vähän pihalla itsekin. Kun olen tottunut siihen, että kun ihastun johonkin poikaan, niin se juttu joko etenee tai sitten se ihastus lopahtaa pikkuhiljaa. Ihastuspojan kanssa on erilaista. Se on ollut olemassa elämässäni jo niin kauan, että se ei ole enää sellainen hullu sydäntä pakahduttava ihastus ja kihelmöivä odotus, mutta tykkään siitä ihan hulluna ja luultavasti hakisin vaikka kuun taivaalta jos se pyytäisi. Ja toisaalta silti pystyn ihan mutkattomasti olemaan sen kaveri/työkaveri ilman sen kummempia kärsimyksiä.

Tai tosiasiahan on, että eihän meistä ikinä saa ihan rehellisiä "vain kavereita". On niin paljon kuitenkin kaikkea. Se kipinä on aina olemassa ja luultavasti tulee aina olemaan. Sen näkee katseista, hymyistä ja monista pienistä jutuista, joita on vaikea selittää ulkopuolisille. Siitä kun se tulee bussissa viereen istumaan, eikä kumpikaan vetäydy pois päin, kun käsivarret koskettaa toisiinsa, vaikka normaalisti en siedä liian lähelle istuvia ihmisiä.

Hassuinta on se, että se tammikuinen yhdessä vietetty yö oli selkeästi käännekohta, eikä suinkaan huonompaan, vaan entistä parempaan ystävyyteen. Olen ihan oikeasti onnellinen, että se ihminen on osa elämääni, vaikka sitten vaan ystävänä.


torstai 22. heinäkuuta 2010

Kriik

Jos kesällä nauhottaisi pääskysten kirkunaa, ja sitten kun talvipakkanen ja pimeys oikein ahdistaa, niin menisi sohvalle pitkäkseen, laittaisi silmät kiinni ja pääskyset soimaan. Auttaiskohan se?

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Champagne on ice and helmets for everyone


Vaikka tämä bloggaamiseni on taas alkanut jotenkin tökkiä, niin olen kuitenkin ihan superiloinen, että joskus aikoinaan päätin bloggamisen aloittaa. Sillä viime viikonloppu oli taas ihan kaikista parhain, kiitos maailman parhaille blogitytöille!

Tuntuu, että tämä kesä on muutenkin ollut jotenkin ihan supermukava, vaikka yksityiselämän puolella on kyllä huoltakin läheisen ihmisen terveydentilasta. Mutta on niin paljon kaikkea kivaakin, ja minä kyllä nautin näistä helteistäkin. Olen kesäihminen ja lupaan taas talvella valittaa, kun on liian kylmä.

Kaikki viikonloputkin on ollut ihan melkein täynnä jotain ohjelmaa, ja aika moni seuraavakin on jo buukattu täyteen, enkä ole yhtään ahdistunut asiasta. Talviaikaan aina olen ihan pläts, jos en saa välillä olla viikonloppua yksin kotona neljän seinän sisällä.

Töissäkin on kivaa, vaikka vähän pitääkin muodon vuoksi valittaa, kun kaikki lomat on jo takana. Kaikki on kivaa ja ihanaa ja oispa aina kesä!

Lopuksi musiikkia. Disco Ensemblekin on ihana ja tämä biisi on ihana ja elämä olis kyllä paljon tylsempää ilman kaikkea ihanaa musiikkia. Kuunnelkaa!



torstai 15. heinäkuuta 2010

Don't waste your time on me



Jotenkin aina käy niin, että ajaudun epämääräisiin silmäpelitilanteisiin nuorien söpöjen poikien kanssa. Liian nuorien. Esim. kevättalvella oli sellainen hymysilmäinen, ihan tavattoman suloinen poika, joka kulki päivisin aina bussipysäkin ohi, kun odotin töistä lähtiessä bussia. Ja nyt sitten se Ylpön näköinen poika aamubussissa. (niin ja tuskin se herra B:kään kovin vanha vielä on..)

Eipä sillä, että harmittomalla silmäpelillä mitään ikärajoja olisi. Ja onhan se ihan imartelevaa, kun itseäni kymmenen vuotta nuoremmat pojat vielä suovat huomiota. Mutta sitten toisaalta taas saan siitä jotain ikäkriisejä. Koska tiedä, että ne pojat luulevat, että olen paljon nuorempi kuin olen, koska aina kuulen näyttäväni joltain kaksvitoselta. Mikä siis on kymmnenen vuotta totuutta vähemmän. Ja sitten ajattelen, että voi poikaparat, kun tietäisivät vaan totuuden.

Ja en tiedä pitäisikö ihan vähän huolestua siitäkin, että itse pidän niitä liian nuoria poikia söpöinä ja kauniina ja ihanina? Kauhean hävytöntä, hyi minua.



maanantai 12. heinäkuuta 2010

Harvinaisuus?



Aamulehti

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Plop plop*



Tänään aamubussissa oli Herra Ylpön näköinen poika. Jonkin verran nuorempi vain kuin oikea Ylppö. Jos en voi saada Ylppöä (pitäisi varmaan ensin saattaa olemassaolonsa Ylpön tietoon**, että olis jotain mahiksia), niin kyllä kelpaisi tuollainen melkein-Ylppökin. Oijoi.

*otsikko kuvaa sitä ääntä, kun silmäni putosivat päästä.
** vaikka olenhan ollut siihen kyllä katsekontaktissa kerran kadulla


Ps. Harvoin olen nähnyt niin sateesta onnellisia ihmisiä, kuin tänään töissä. Meillä on siellä tosi kuuma. Ihmisiä kerääntyi hallin ovelle katselemaan sadetta, niinkuin jotain suurtakin ihmettä. Ihastuspojan kanssa seistiin iloisina ulkona sateessa, muut pysyivät sivistyneesti suojassa. Mukavaa oli se.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Paluu arkeen



Loman loppu ja töihin paluu on sujunut yllättävän kivuttomasti. Siitä kiitos kuuluu maailman parhaille työkavereille eli Ihastuspojalle ja niille kahdelle muullekin kivalle pojalle (joille en jaksa keksiä bloginimiä ainakaan nyt).

Lomalta paluu oli eilen hiukan hämmentävä, koska aamulla ensimmäiseksi vastaani tuli kauheat määrät ihan vieraita naamoja. Kesäpoikia. Valtava määrä kesäpoikia. Niiden pestit oli alkanut silloin kun jäin lomalle. Olin niiden, ja muutamien muutoksienkin, takia vähän pyörällä päästäni koko eilisen päivän. Tänään alkoi tuntua jo ihan kivalta, että joukossa on vaihteeksi uusiakin naamoja. Paitsi en kyllä tänä aamuna vielä osannut yhtään muistaa kelle niistä olin sitten sanonut jo huomenta ja kelle en. Mutta kaipa ne naamat ehtii vielä tutuiksi tulla, ennenkuin kesä loppuu.

Kesäähän on onneksi vielä paljon jäljellä, vaikka loma nyt loppuikin. Enkä valita näistä helteistä, on ihan kiva kun on lämmin. Mutta kyllä vähän odotan, että tulisi sellainen ihana virkistävä ukkosmyrsky. Kunnon salamointia ja jyrinää. Sitten saisi lämmin taas jatkua.

Ai niin, ja näinhän tänään Herra B:nkin, pitkästä aikaa!


lauantai 3. heinäkuuta 2010

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Onni löytyy raejuustosta

Kuten muistamme, onni löytyy joskus pienistä asioista. Tänään se löytyi raejuustosta. Uusia perunoita, silliä ja raejuustoa. ♥

Nyt ruokatorkuille.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Hmmm

Riisipaketin kyljestä luettua: Kaada 1 osaa riisiä 2 osan kanssa kiehuvaa vettä kattilaan.

Ymmärrän kyllä mitä siinä lukee, mutta tuli vaan mieleen, että olisi sen kai voinut jotenkin toisenlaisella sanajärjestykselläkin sanoa. Vai kuulostaako se kenenkään muun mielestä yhtään hassulta?