Olen aika huono nukkuja. Nukun hyvin kyllä silloin, kun asiat ja olosuhteet ovat niinkuin pitää. Mutta esim. vieras paikka tai vieraampi nukkumakaveri aiheuttavat heti sen, että en osaa nukkua tai nukun levottomasti. Eksästä eron jälkeen en meinannut osata nukkua yksin. Nyt taas nukun parhaiten yksin.
En oikein osaa nukkua humalassa. Enkä krapulassa. Olen silloin levoton, herään aikaisin, enkä pysty pysymään sängyssä vaan pitää siirtyä sohvalle loikomaan.
En myöskään osaa nukkua jos musiikki soi, vaikka kuinka hiljallaan.
Nämä kaikki tekijät olivat paikalla silloin kun nukuin Ihastuspojan vieressä. Humala, musiikkia, vieras nukkumakaveri (vaikka tuttu ihminen) ja aamulla krapula. Siksi olenkin ollut siitä jokseenkin hämmästynyt kuinka hyvin nukuin silloin. Ei minkäänlaista muistikuvaa siitä koska ollaan lakattu puhumasta ja nukahdettu. Yleensä jään tuollaisissa tilanteissa itse aina valvomaan, kun muut jo nukkuvat. Kun uni ei vain tule.
Ja aamulla, kun heräsin ennen Ihastuspoikaa, niin ei tuntunut yhtään siltä, etten pysty olemaan, vaikka olo oli hiukan päänsärkyinen ja krapulainen. Jatkoin vaan rauhallista loikoilua ja torkahtelua, kunnes toinenkin heräsi.
Ihastuspojan ekat sanat aamulla oli muuten, että "ihan paras aamu".
Tahtoispa se herätä toistekin samasta sängystä kanssani..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minulle toisen ihmisen (miehen, ihan välttämätöntä selventää :D) vieressä nukkuminen on ihan mahdotonta. Minä en vaan osaa.
Mutta entisen poikaystävän (sen ilmeisesti viimeisen) kanssa nukkuminen oli ehkä parasta, mitä me tehtiin yhdessä. Kenenkään kanssa ei ole ollut niin hyvä nukkua!
Tuo nukkuminen olikin oikeastaan ainoa asia, jota kaipasin eron jälkeen. Ja kaipasin sitä aika pitkään.
Mulle itse asiassa miehen vieressä nukkuminen on helppoa, siis sellaisen pussailtavan miehen, mutta jonkun naispuoleisen vieressä nukkuminen tosi vaikeata. En kestä jos toinen hengittää tai on jotenkin liian lähellä. No sun vieressä pystyn nykyisin nukkumaan melko normaalisti.
Mä olen kyllä hyvä nukkumaan muutenkin, olin sitten selvinpäin, kännissä tai krapulassa, telkkari päällä tai mp3-soitin korvissa.
Se on sellainen kotoisuusfiilisjuttu, itseälläni ainakin. Kun ihminen on tuttu ja turvallinen, niin nukkuminenkin on hyvää.
Ihastuspoika oli ilmeisesti tarpeeksi tuttu ja turvallinen, vaikkei ennen ollut nukuttu yhdessä.
Yleensä pussailumiehetkin vaatii totuttelua siihen nukkumiseen.
Tiina, oonkin aina ollut kateellinen sulle sun nukahtamiskyvyistä!
Lähetä kommentti