Kuinkas sitten kävikään. Istuskelin tänään, kaikessa rauhassa ja täysin omissa ajatuksissani, keskustorilla bussia odottelemassa, kun Tinka bongasi minut. Olin luultavasti jokseenkin sekä puusta pudonneen että halolla päähän lyödyn oloinen, koska ensin meni hetki, että laskeuduin niistä pilvimaailmoistani tälle planeetalle, ja sitten toinen hetki vielä siihen, että tajuan kuka minua nyt oikein lähestyykään. Sanatkin taisivat olla ensin vähän hukassa. Mutta kai siitä kunnialla selvisin loppujen lopuksi kuitenkin, niin että toistekin uskaltaa tulla moikkaamaan. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No, mutta hei! Elämäni tilaisuus, jota en aatellu hukata siinä tohinassa :D
Oli kyllä aika koominen ja pöljä olo, vielä jälkeenkinpäin, mutta ens kerralla ei ehkä ole niin kiire ja pöljämystysyys päällänsä mullakaan :D
Kiva oli nähä!! :) Se halko on ihan ymmärrettävä, ko sillä viissiin tupsahin.
Hyvä, että et hukannut tilaisuutta! :)
Kyllähän mä siihen oon ollut varautunut, että joku kaunis päivä sä tupsahdat jostakin esiin, ennemmin tai myöhemmin, mutta pääsit silti yllättämään. :)
Lähetä kommentti