30 biisiä - 30. päivä

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Viimeistä viedään, vihdoinkin. Tää on aika helppokin onneks. Viime vuonna Afin uusi levy ilmestyi 29. syyskuuta, joten 30. päivään mennessä olin jo kehittänyt tästä uuden sen hetken lempikappaleeni.

30 biisiä - 29. päivä

Day 29 - A song from your childhood

Pakko laittaa kaksi biisiä. Ensimmäinen on vuodelta -84, jolloin olin 9 ja toinen vuodelta -85, jolloin olin 10. (tai oikeistaan.. minähän olen syntynyt loppuvuodesta, joten vuonna -84 olen ollut suurimman osan vuodesta 8 vuotias.. ja niin poispäin, mutta jotenkin se nyt on ollut tapana ilmoittaa se ikä, mitä aina kyseisenä vuonna täyttää)

Tykkäsin näistä silloin ja tykkään yhä.

30 biisiä - 28 päivä

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Tää on ihan kaikista pahin. Olen koko päivän miettinyt tätä haastetta ja ainoa asia mitä minulle tulee tuosta guilty-sanasta mieleen on No Shamen Guilty-biisi (jota ei löydy tietenkään youtubesta).

"World ain't quite as lovely as you wish for it to be

It's time to wake up and hear the screams

Face the violence and corruption, exploitation of the weak

See how we use each other-you're in it just like me

Face the truth -we all are guilty"

Mutta Tiina käytti jo tuon No Shamen ja tavallaan tuon ideankin, enkä minä oikeistaan tunne mitään syyllisyyttäkään tuota kuunnellessa.

Eikä musiikin pidä saadakaan ihmistä tuntemaan syyllisyyttä!

Ainoa kappale jonka saan tähän väännettyä, juontaa juurensa ihan lapsuuteen. Olin melko pieni, ehkä kouluikäinen jo kuitenkin, äidin kanssa oli ollut jotain sanaharkkaa, tämä video tuli televisiosta juuri ja minä ilkeänä ihmisenä sanoin kovaan ääneen Tiina-siskolle, että olisipa tuo nainen meidän äiti! Ja äiti (mielestän ehkä vähän aiheettomasti, vihaisen lapsen kommentista) loukkaantui siitä kovasti. Ja minulle tuli paha mieli, mutta en silti perunut puheitani.

Jos ihan tarkkoja ollaan, en ole ihan varma oliko se juuri tämä biisi. Luulin, että oli, mutta muistin videon erilaiseksi. Ehkä aika on tehnyt tepposet. Mutta laulaja oli kuitenkin just tämä.

30 biisiä - 27. päivä

Day 27 - A song that you wish you could play

Onneksi tämä musiikkihaaste lähenee loppuaan. Niin paljon kuin musiikista tykkäänkin, niin tämä on ollut kyllä vaikeaa. Tämän päivän haaste on ehkä kaikista vaikein. Ei minulla ole mitään tiettyä kappaletta mitä haluaisin osata soittaa. Vaan haluaisin ylipäätään osata soittaa.

En ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta/mielenkiintoa kitaran opettelemista kohtaan. Joskus olen sanonut, että jos soittaisin bändissä, haluaisin olla rumpali. Ihan oikeasti haluaisin olla laulaja, mutta se ei ole soittamista, joten sitä ei lasketa tähän.

Jos jotain soitinta ihan oikeasti haluaisin osata soittaa, niin pianoa. Siksipä kaivoin muistini syövereistä tähän sellaisia kappaleita, joissa soi piano. Yllättäen molemmissa laulaa nainen, joten voidaan laskea sitten se laulukin tähän. Haluaisin osata myös laulaa tuolla lailla. Ja hei, minä ihan oikeasti tykkään tosi paljon kummastakin näistä.

30 biisiä - 26. päivä

Day 26 - A song that you can play on an instrument

No niin. Mikä lasketaan soittamisen osaamiseksi? Osaan minä soittaa nokkahuilulla jänis istui maassa ja ukko nooa ja sen sellaista. Ja osaan soittaa uruilla (tai millä tahansa missä on koskettimet, mutta sähköurut meillä kotikotona oli) yksikätisesti mitä vaan, jos nuotit lyödään eteen. Mutta en minä osaa soittaa mitään sellaista "oikeaa musiikkia" mitä haluaisin osata soittaa. Rokkia niin että se kuulostaisi rokilta.

Mutta jos ihan vähän saa huijata (ja tämähän on minun blogi, joten annan luvan, saa huijata) niin Guitar Herossa minä osaan soittaa tämän tosi hyvin!

My brain is hanging upside down

Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa englanninkielen taitoani. Facebookissa minulla on kavereita, jotka tykkäävät kovasti käyttää englantia statuspäivityksissään, ja yleensä ne innokkaimmat eivät sitä oikeasti osaa niin hyvin kuin luulevat. No, harjoitus tekee mestarin. Kai.

Oman pääni sisällähän puhun ihan täydellistä englantia.* Omasta mielestäni ymmärrän englantia melko hyvin, olen lukenut kirjoja englanniksi ja pystyn seuraamaan televisio-ohjelmia melko hyvin esim. niin että teen samalla jotain muuta ja kuuntelen vain puhetta, enkä lue tekstitystä. Kauppiksessa englannin opettaja kehui ääntämystäni, lausun kuulemma englantia varsin hyvin.

Mutta entäs sitten elävän elämän käytäntö. Kun eteen tulee tositilanne, vaikka jossain kadulla, kun joku tulee englanniksi kysymään jotain, niin menen jotenkin aivan lukkoon, päässä alkaa suhista ja unohdan kaikki sanat ja saan hädin tuskin sönkättyä jotain epämääräistä. Oikeasti tuntuu pieneltä paniikilta. Kai se on harjoituksen puutetta, en tiedä. Pitäisi varmaan hommautua enemmän tilanteisiin, joissa joutuu puhumaan englantia. Yleensä tilanteen jälkeen tiedän tasan tarkkaan mitä minun olisi pitänyt sanoa.

Vielä pahempi tilanne on, jos seurassani on joku, jonka oletan osaavan englantia minua paremmin. Silloin menen ihan umpilukkoon. Luulen, että siinä on jotain itsensänolaamisen pelkoakin.

Yleensä myös osaan kirjoittaa englantia aika hyvin, ja tiedän miten mikäkin sana kirjoitetaan, mutta autapa armias, jos tulee tilanne, että pitäisi julkisesti kirjoittaa englantia jonnekin, vaikka facebookiin, niin alan epävarmailemaan ja googlaamaan oikeaa kirjoitusasua, vaikka olisin ihan hyvin tiennyt googlaamattakin mitenkä se menee.

Hassuinta on se, että kun Lontoossa** käydessä Heathrow'n lentokentän hajuvesikaupan myyjä alkoi jutella minulle, kehuen kynsilakkani väriä ja kysellen maassa olon syitä, niin yllätin itsenikin puhumalla ihan sujuvaa englantia. Ehkä aivoni olivat kääntyneet englanti-asentoon, koska siellä se kieli ei voinut tulla yllätyksenä.

*saattaa sisältää sarkasmia

** Foo Fightersin keikalla Wembleyllä, ha!

30 biisiä - 25. päivä

Day 25 - A song that makes you laugh

Hello there, the angel from my nightmare

Katselin tässä yhtenä päivänä youtubesta blink-128:n I miss you-biisiä, kun jonkin pakottavan syyn takia jouduin painamaan pausea kesken videon. Video pysähtyi mielestäni niin hienoon kuvaan, että piti kaapata se itselle. Olen nyt jemmannut sitä kuvaa muutaman päivän tuossa työpöydällä, keksimättä sille sen kummempaa käyttöä, joten tuuppaanpa sen sitten tänne paremman puutteessa.

Noin.

Ja näppäränä aasinsiltana tuosta kuvasta tulikin mieleen söpöt miehet yleensäkin. Ja Kesäpoika. Joka ei tosin ole yhtään tuon kuvan tyypin näköinen. Mutta kuitenkin. Olen havainnut itsessäni kehittyvää mainintatautia Kesäpojan suhteen, joten ajattelin, että pieni tarkennus on paikallaan. Sillä sen vasempaan nimettömään kohdistuneiden silminnäkijähavaintojen perusteella se on varattu mies, joten kyseessä on siis puhtaasti tällainen "katsoa saa, vaan ei koskea"-tyyppinen juttu. Mutta on se ihku.

Miksi kaikki parhaat on aina varattuja?

PS. On muuten hirmuisen vaikeaa kirjoittaa, kun makaa sohvalla selällään läppäri jalkoihin nojaten.

30 biisiä - 24. päivä

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

Minähän olen sillä tapaa taikauskoinen tai muuten vaan outo, että en oikeistaan halua ajatella/puhua/suunnitella omaa kuolemaani tai hautajaisiani. Että en todellakaan ole miettinyt mitään biisejäkään, mitä haluaisin sellaisessa tilanteessa soitettavan. Kyllähän niitä hautajaistunnelmia löytyisi vaikka Sentencedin End of the roadista, joka olikin hetken aikaa ehdokkaana tähän kohtaan. Mutta, kun ihmisellä on tilaisuus tuputtaa Avenged Sevenfoldia, niin sitähän sitten kanssa tuputetaan. Uusimmalta levyltä tämäkin.

Tavaroiden taikamaailma

Sisustusbloggaajanne täällä hei. Ajattelin vaan tulla kertomaan, että bongasin tänään Pentikin ikkunasta hienot siniset tyynynpäälliset, jotka sieluni silmillä näin olevan melkein samanväriset kuin sohvani, joka on ollut minulla jo vuosia.

Noh. Totuus oli taas tarua ihmeellisempi. Eihän ne olleet ollenkaan saman väriset! Mutta hienot silti.

30 biisiä - 23. päivä

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Siitähän lähdetään, että jos minulla olisi mies, jonka kanssa olisin menossa naimisiin, niin luultavasti jostakin biisistä olisi muodostunut sellainen yhteinen tärkeä biisi, jonka voisi sitten haluta soivan häissä. Mutta koska sellaista tilannetta ei nyt ole, niin joudun vain kuvittelemaan mitä saattaisin haluta kuulla häissäni.

"Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään."

30 biisiä - 22. päivä

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad

Surullisuuteen on vähän vaikea asennoitua nyt, kun ei oikein ole mitään suruja. Iloja vaan. Vaikka olenkin flunssassa. Mutta muuten on ollut vaan kivaa. Töissa mukavuudesta pitää huolen Ihastuspoika ja kumppanit, sekä Kesäpoika silmänilona. Ja monena iltana iloa on tuonut maratoonipuhelut Turkuun. Tämän hetken ennätys on 2,5 tuntia maanantai-iltana. Ja minä kun olen luullut, etten ole mikään puhelinihminen.

Mutta olen minä joskus muistaakseni ollut suruinenkin ja silloin olen kuunnellut esimerkiksi tätä. Tällä kertaa laitankin poikkeuksellisesti live-videon, kerta tähän biisiin ei ole olemassa oikeaa videota ja tässä livevedossa on jotenkin enemmän tunnelmaa kuin tylsissä lyrics-videoissa.

30 biisiä - 21. päivä

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy

Iloisena kuunnellaan tietysti kaikkea hyvää musiikkia. Tähän olisi taas tsiljoona vaihtoehtoa. Mutta iloisena tykkään erityisesti kuunnella sellaisia biisejä, joiden mukana on pakko laulaa ihan fiiliksissä ja tämä on kyllä yksi ihan ykköskotihoilotusbiisejäni. Rakastan.

Ja kukapa siellä toisessa säkeistössä yhtyykään lauluun. Avenged Sevenfoldin M. Shadows. ♥

Edit. Ja yhtyehän on siis Good Charlotte, vaikka sitä ei tuossa videossa luekaan.

30 biisiä - 20. päivä

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Yleensä tilanteet, jossa olen vihainen, ovat sellaisia ettei siinä juuri pääse musiikkiaan valitsemaan, mutta jos nyt kuvitellaan, että olisin kotona vihaisena, niin voisin hyvinkin kuvitella kuuntelevani vaikka tätä.

30 biisiä - 19. päivä

Day 19 - A song from your favorite album

Yhtä lempilevyäkään on kauhean vaikea nimetä, mutta valitsen tähän nyt Avenged Sevenfoldin tänä kesänä ilmestyneen Nightmare-levyn, koska se on minun levyistäni uusin, paras ja kaunein. Ja juuri tällä hetkellä se on se levy, jota jaksaisin kuunnella vaikka joka päivä.

Avenged Sevenfold menetti viime vuoden joulukuussa rumpalinsa, joka kuoli lääkkeiden ja alkoholin yliannostukseen (uutisissa sitä kutsuttiin vahingoksi, mutta mistä ne sen voi tietää?), ja se kyllä kuuluu tämän uuden levyn sanoituksissa aika monessa kappaleessa. Eli levyä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua ainakaan iloiseksi levyksi.

Mutta minusta se on ehdottomasti bändin paras levy tähän mennessä ja minä rakastan laulaja M. Shadowsin ääntä.

Tämä biisi on aika pitkä, mutta olen sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti loppuun asti kuuntelemisen arvoinen. Sitä paitsi, hienon lyrics-videon ovat tehneet (tämä on viralliselta avenged sevenfoldin youtube-kanavalta, eli oletan bändillä itsellään olevan sormensa pelissä tässä), joten kannattaa ihan katsellakin.

♥

30 biisiä - 18. päivä

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Olen viettänyt tämän aamun kurkkukipuisena, kuunnellen My Chemical Romancea ja omasta Gerard Waysta haaveillen. Joten mikäpä olisi sen parempi valinta tähän kuin MCR:n I'm not okay. Ehkä tätä on soitettukin radiossa, mutta minä en ainakaan ole kuullut. Luultavasti olen kuunnellut väärää kanavaa.

Gerardissa on se iloinen asia, tällaiselle aina liian nuorista pojista viehättyvälle, että se näyttää nuorelta, mutta on oikeasti vain 2 vuotta minua nuorempi. Jei! Paitsi tämä video on jo kuusi vuotta vanha, mutta aika nuorelta se näyttää nykyäänkin.

My Chemical Romancen uuden levyn trailerissa Gerardilla on muuten ihana punainen tukka! Tuollaisen punaisen minäkin olisin tahtonut.

Ja sitten vielä aasinsilta Gerardista True Blood-sarjaan. Parissa jaksossa mukana ollut Godric-vampyyri muistutti minusta jonkin verran Gerardia blondikautenaan (henk.koht. pidän kyllä enemmän tummatukkaisesta Gerardista). Ja sen vaan tahdon sanoa, että sitten kun vihdoin, VIHDOIN, sarjaan saatiin yksi vampyyrihahmo, joka oli minusta kiehtova, niin eikö se pitänyt mennä tappamaan pois melkein heti. Ihan epistä.

30 biisiä - 17. päivä

Day 17 - A song that you hear often on the radio

Meillä töissä soi aina radio, joten kuulen tosi paljon biisejä jatkuvasti radiosta. Siksipä minulla on valta valita melkein mitä tahansa ja just nyt tuntuu tämä valinta hyvältä. ♥

(Vierailevana laulajana Good Charlotten Benji Madden ja videolla esiintyy Bam Margera.)

Beautiful one

Sain Tiinalta palkinnon. Jei!

Mutta palkinnon myötä tuli myös velvollisuuksia. Pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestään. Eipä ole kauaa, kun väänsin tänne sata asiaa itsestäni ja kuvittelin, että se riittäisi, niin eikö mitä, seitsemän vielä lisää!

Pitäisi myös jakaa tämä seitsemälle eteenpäin, mutta sitä en tee.

Mutta ne seitsemän paljastusta..

1. Haaveilen, että uskaltaisin/voisin/minulla olisi varaa joskus heittäytyä vaikkapa vuodeksi ihan hunningolle. En tekisi töitä, reissaisin vaan ympäri maailmaa. Reppuretkeilyä.

2. Internetin ihmeellisessä maailmassa (esim. facebook) miehen kannattaa paljon ennemmin kehua/kommentoida ottamaani valokuvaa, kuin kuvaa minusta, jos tahtoo tehdä vaikutuksen.

3. Vihaan sanontaa "äänestää jaloillaan".

4. Joskus töissä unohdan, että olen porukan ainoa tyttö. Pojatkin tuntuvat nykyään jo useimmiten unohtavan sen. Alkuaikoina ne varoivat puheitaan minun läsnäollessa, mikä ärsytti minua suuresti, nyttemmin huulenheitto taukohuoneessa on ihan just sellaista, kuin se poikaporukassa yleensä onkin.

5. Minulla on usein tapana näyttää kieltä peilikuvalleni.

6. En ole koskaan oikein oppinut kiroilemaan. Sitä v-alkuista sanaa ette tule koskaan kuulemaan minun suustani, en voi edes kirjoittaa sitä. Joskus jos olen vihainen, niin saatan jotain lievempiä päästää suustani.

7. Pelkään, että joskus vielä alan laulaa julkisella paikalla mp3-soittimesta korviini tulvivan musiikin tahdissa.

30 biisiä - 16. päivä

Day 16 - A song that you used to love but now hate

En oikeastaan koskaan ole mennyt niin ääripäästä toiseen, että joku biisi jota rakastaisin olisi yhtäkkiä muuttunut vihattavaksi. Joskus tulee sellaisia pikahittejä, että ensin hurahtaa johonkin biisiin ja sitten siihen vaan kyllästyy.

Tätäkään biisiä en oikeistaan vihaa, en vaan oikein pysty enää kuuntelemaan. Tarina menee näin. Olin syksyllä 2006 ostanut Suburban Triben Revolt Now!-levyn ja tämä kappale on sillä levyllä. Tykkäsin, että tässä on hyvä meininki. Sitten alkoi syksyn 2006 Big Brother, ja mitä olivatkaan menneet tekemään!! Tämä biisi oli valittu BB:n tunnariksi ja kun sitä koko syksyn ja alkutalven kuunteli JOKA PÄIVÄ siinä yhteydessä, niin tuo biisin alku jo tuo niin vahvat bb-inhotusväristykset, etten oikein enää kestä kuunnella sitä ollenkaan.

Nyt kuuntelin koko biisin, ja oikeastihan tämä on ihan hyvä. Olisiko syksystä 2006 jo niin paljon aikaa, että voisin alkaa siedätyshoitamaan itseäni tähän biisiin takaisin?

30 biisiä - 15. päivä

Day 15 - A song that describes you

Tää on taas näitä. Ei tähän ole olemassa biisiä. Ensin tuli tietysti mieleen vitsikkäästi laittaa Zen Cafen Laiska, tyhmä ja saamaton. Tai sitten Tehosekoittimen Fiksu ja kypsä. Tai Hybrid childrenin I'm a work of art, jota ei sitten edes löytynyt youtubesta.

Ja sama hitusen sarkastinen sävy taitaa jatkua lopullisessakin valinnassa. Tämän ois muuten varmaan voinut laittaa tuohon eiliseenkin haasteeseen, "biisi, jota kukaan ei odota minun rakastavan".

♥

30 biisiä - 14. päivä

Day 14 - A song that no one would expect you to love

Tästä haastellisen tekee tuo sana "love" tuolla. Sillä olenhan yleensä aika tehokkaasti toitottanut maailmalle, jos rakastan jotain biisiä. Niin vähän on paha sitten mennä sanomaan, että mitä kukaan ei arvaisi minun rakastavan. Sellaisia varmaan oisi vaikka kuinka, mistä tykkään muiden arvaamatta. Mutta keksinpäs yhden ainakin, jota rakastan, mutta en sitä ole tainnut kauheasti tuoda julki. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö tämäkin olisi ollut ihan odotettavissa. Ehkä olen ihan ennalta-arvattava musiikimakuineni.

No niin, tuliko tämä yhtään kellekään yllätyksenä? Ei varmaankaan.

30 biisiä - 13. päivä

Day 13 - A song that is a guilty pleasure

Tästä ei kai missään vaiheessa ollut kovin rock-uskottavaa tunnustaa tykkäävänsä, mutta tykkään silti. Tää on kyllä vähän vanha juttu, mutta en keksi just tämän hetken tykkäämisistä mitään sellaisia, mistä "ei saisi" tykätä. Ja minähän sitäpaitsi saan tykätä ihan just siitä mistä haluan.

30 biisiä - 12. päivä

Day 12 - A song from a band you hate

Tää on aika helppo. En juurikaan vaivaudu vihaamaan mitään yhtyeitä. Jos en jostain tykkää, niin sitähän ei vaan tarvitse kuunnella. Mutta tätä joutuu joskus pakosta kuulemaan jossain, ja mieleni tekisi kirkua koko maailmalle, että "ettekö te tajua, että tämä on ihan kamalaa paskaa!!"

(anteeksi vaan kaikille, jotka jostain käsittämättömästä syystä tykkää tästä)

Timo Rautiainen, Niskalaukauksella tai ilman, ihan

k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n huonoa musiikkia. Rumpalikin varmaan kuolee tylsyyteen.

Enkä laita videota tänne, linkkikin on siinä ja siinä, että pystynkö, mutta menkööt tämän kerran.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lumessakahlaajat

PS. Tiina, ei TODELLAKAAN tarvi tällä kertaa kuunnella

30 biisiä - 11. päivä

Day 11 - A song from your favorite band

Tääkin on vähän paha. On niin monta hyvää bändiä, että yhtä suosikkia on vaikea nimetä. Mutta ankaran pohdinnan jälkeen kallistun ihan varovarovasti Disco Ensemblen puoleen.

Justice for all

Champagne on ice and helmets for everyone

You'll take the fall

Slip on confetti and break your skull in half

And no-one will ever be free

None of this was ever yours

Raise a White Flag for Peace and black for disorder

But still you give it everything you've got

Raise a White Flag for Peace and black for disorder

♥

30 biisiä - 10. päivä

Day 10 - A song that makes you fall asleep

Tämä on sinänsä vähän kinkkinen, että musiikkihan ei saa minua nukahtamaan. En oikeasti pysty nukkumaan niin, että musiikki soisi taustalla. Mutta en halunnut valita myöskään mitään unettavan tylsää biisiä, millä ei olisi mitään merkitystä minulle. Siispä valinta osuu kappaleeseen (tai ainakin esittäjään, en muista onko kyse ollut koskaan juuri tästä biisistä), jota olen kuullut lähinnä siskon luona, ja jota en ehkä itse kuuntelisi kotona, mutta onhan tämä ihan kaunis kappale. Ja juuri sellainen, että jos olisi pakko kuunnella jotain musiikkia nukkuessa, niin sitten tällaista.

Ja koska upottaminen on tietenkin juuri tässä kielletty, on tyydyttävä linkkiin:

Norah Jones - Come Away With Me

Kolmas kerta toden sanoo

Yhtenä päivänä ajattelin, että en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan meidän työpaikan vesipoikaa (Eden-lähdevesiautomaatin pulloja vaihtamassa käyvä poika, joka aina sanoo moi ja hymyilee tosi nätisti), ja heti seuraavana päivänä se tulla tupsahtikin taas pullojenvaihtoretkelle.

Yhtenä päivänä bussissa kuuntelin mp3-soittimella musiikkia (shufflella, niin en voinut tietää mitä milloinkin tulee) ja ilahduin, kun soitin soitti minulle Disco Ensemblen Pitch black cloudin, ja ajattelin että olispa kaikista ihaninta, jos se soittais heti perään samalta bändiltä White flag for peacenkin, kun ne levylläkin tulee aina niin nätisti peräkkäin. Ja sehän soitti!

Yhtenä päivänä töissä katselin sitä söpöä kesäpoikaa (joo-o, meillä on vielä kesä!) ja ajattelin, että tulispa se nyt vaikka ja pussais, niin pussaisin kyllä takas. No, ei se tullut.

Ei aina voi voittaa.

30 biisiä - 9. päivä

Day 09 - A song that you can dance to

Siitähän lähdetään, että minä en osaa tanssia, mutta voin tanssia tarpeen vaatiessa kyllä ihan mitä vaan. Mutta jos nyt kuvitellaan, että lähtisin tästä yhtäkkiä johonkin diskoon tarkoituksena tanssia, niin kyllä siinä sitten pitää olla edes kunnon meininkiä. Haha.

By the way, how much is the fish?

(huomatkaa, että tanssimusiikintuntemukseni on jämähtänyt jonnekin 90-luvulle, minulla ei ole aavistustakaan mitä nykypäivänä diskoissa tms. soitetaan)

30 biisiä - 8. päivä

Day 08 - A song that you know all the words to

Tähän ois voinut laittaa kans vaikka mitä, mutta tää on kuitenkin sellainen all time favorite, joka saa laulamaan antauksella mukana ihan aina. Siis jos olen kotona yksin eikä ketään ole kuulemassa.

♥

Bongattu bloggaaja

Kuinkas sitten kävikään. Istuskelin tänään, kaikessa rauhassa ja täysin omissa ajatuksissani, keskustorilla bussia odottelemassa, kun Tinka bongasi minut. Olin luultavasti jokseenkin sekä puusta pudonneen että halolla päähän lyödyn oloinen, koska ensin meni hetki, että laskeuduin niistä pilvimaailmoistani tälle planeetalle, ja sitten toinen hetki vielä siihen, että tajuan kuka minua nyt oikein lähestyykään. Sanatkin taisivat olla ensin vähän hukassa. Mutta kai siitä kunnialla selvisin loppujen lopuksi kuitenkin, niin että toistekin uskaltaa tulla moikkaamaan. :)

30 biisiä - 7. päivä

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Tää on helppo!

Wembley Stadium 7.6.2008. Foo Fighters ja 86 000 katsojaa. Ja minä olin siellä!

Muistia voi virkistää täältä ja täältä.

♥

30 biisiä - 6. päivä

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere

YUP muistuttaa vahvasti "entisestä elämästäni" (venytetään somewhere tarkoittamaan vähän laajempaa kokonaisuutta) ja eksästä eron jälkeen en pystynyt pitkiin aikoihin kuuntelemaan koko bändiä ollenkaan. Nykyään onneksi taas pystyn.

30 biisiä - 5. päivä

Day 05 - A song that reminds you of someone

30 biisiä - 4. päivä

Day 04 - A song that makes you sad

Koska tää on minun blogi ja minun säännöt, niin neljäntenä päivänä pitää laittaa kaksi videota, kun en kertakaikkiaan pysty valitsemaan. Teidän ei auta kuin kestää.

Sentenced - No one there

Avenged Sevenfold - Dear God

30 biisiä - 3. päivä

Day 03 - A song that makes you happy

En nyt saa tätä videota tänne vaikka haluisinkin, niin on tyydyttävä linkkiin.

The Cure - Friday I'm in love

♥

Ihan oma syysmuoti

Kaikissa muotiblogeissa (tai niissä muutamassa mihin oon eksynyt) on nyt hehkutettu pari viikkoa, kuinka on ihanaa kun tulee syksy ja voi käpertyä ja kietoutua ja uppoutua kaikkiin ihaniin neuleisiin ja huiveihin ja ties mihin. Noh. Pitäähän sitä sitten kantaa kortensa kekoon ja kertoa miksi minä tykkään syksystä. (nämä onkin sitten varmaan ne ainoat syyt)

Huivit!! Nyt saa taas pitää huiveja! Huiviaddiktina oon ehtinyt käyttää jo kolmea eriväristä puolentoista viikon aikana. Ja suunnittelen ainakin kahden uuden värin hankkimista.

Mun supermegalempisuosikki-ihkutumpukkaat! Näitä käytin viime syksynä niin pitkään kunnes oli ihan pakko siirtyä oikeisiin tumppuihin. Luulen, että niin käy tänäkin syksynä.

PS. Tumpukas ei varmaan oo oikea sana, mut kun niitä sormellisia kutsutaan kynsikkäiks, niin nimesin nää sormettomat tumpukkaiks.

♥

Höpsis

Minulla on kyky kehittää tykkäyksistäni epätykkäyksiä yhdessä hujauksessa. Lähinnä ruoka-aineiden kanssa. Jokin aika sitten söin Arnoldsin kasvisbagelin, joka oli mielestäni toooosi hyvää. Ihan vähän aikaa sitten päätin, että ostan taas sellaisen. En tykännyt siitä yhtään.

Joskus tykkään jostain leivästä, jugurtista tai mistä milloinkin ja yhtäkkiä en tykkääkään. Ihan naps vaan. Ilman mitään sen kummempaa selitystä.

Alkuviikosta seisoin kaupassa makkarahyllyn edessä ja koitin keksiä mitä minun tekisi mieli leivänpäälliseksi. Ei tehnyt mieli mitään. Ostin sitten kurkkua ja keltaista paprikaa ja olen vedellyt voileipäni hyvällä ruokahalulla niiden kanssa tämän viikon.

Hauskinta tässä on se, että olen koko elämäni väittänyt, että en tykkää kurkusta. Nytkö alan sitten kehittää epätykkäyksistäni tykkäyksiä?

PS. Nyt jo harmittaa tuon musiikkihaasteen eka biisi. Keksisin sata muutakin lempibiisimpää lempibiisiä!

30 biisiä - 2. päivä

Day 02 - Your least favorite song

Rammstein - Mutter

En kestä kuunnella tätä yhtään. Jos tämä alkaa soida radiosta, suljen radion. Jos olen paikassa, missä en voi estää itseäni kuulemasta tätä, kärsin. Enkä varmana laita sitä tänne, linkin vaan.

PS. Tiina, tätä ei oo pakko kuunnella!

30 biisiä - 1. päivä

Tiinalta bongasin tällaisen biisi päivässä-jutun. Jokaiselle päivälle on oma teemansa. Ensimmäisen päivän aihe on heti vaikea, lempibiisi! Sehän on ihan mahdotonta nimetä YHTÄ lempikappaletta, mutta pakon edessä piti valinta tehdä. Here we go.

Day 01 - Your favorite song

AFI - The Interview