Minulla on paha taipumus kiintyä esineisiin aina ihan liiaksi. Kuppeihin, kippoihin, puhelimiin, autoihin.. mitään en tahtoisi heittää pois, mistään en tahtoisi luopua. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo kaappeihini.
Minulla on tallessa kaikki vanhat itse uutena ostamani puhelimet, paitsi yksi, jonka eräs kelvoton ex-poikaystävä hukkasi. Ja se kaivelee yhä. Autoista luopumisen vaikeus on ollut vähän autokohtaista, viimeisimmän rotiskon takavalojen hävitessä horisonttiin huokaisin helpotuksesta, mutta oli yksi erittäin söpö pieni auto, josta en olisi tahtonut ikimaailmassa luopua, mutta ystäväpojat olivat sitä mieltä, että sitä ei enää korjata. Paitsi ehkä ostamalla kokonaan uusi moottori. Ja sen ympärille kokonaan uusi kori.
Pari viikko sitten ostin itselleni uuden kameran, jolloin vanha tietysti kävi hyödyttömäksi. Ankaran pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kamera olisi onnelllisempi käytössä, kuin hyllylläni pölyttymässä, joten päätin että sen on aika päästä uuteen kotiin. Onneksi tiesin kuka on kameraa vailla. Ihastuspoika! Joten myin vanhan kameran ystävähintaan sille. Luopuminen ei ollut ehkä ihan niin raskasta, kun tiedän sen päässeen hyviin käsiin!