lauantai 16. lokakuuta 2010

I don't believe in fairytales and no one wants to go to hell


Paha blogikarma jatkuu. Varmaan olen ennenkin sanonut, että jos kirjoitan tänne jostain ihmisestä, niin kaikki menee sen jälkeen pieleen.

Yhden ihmisen piti tulla viikonlopuksi luokseni. Sen ihmisen, josta tykkäämisessä ei alunperinkään ollut mitään järkeä. No, ei se tule. Vaikka sen syy ja selitys oli varsin järkeenkäypiä, niin silti joku ääni pääni sisällä huutaa, että mistä minä tiedän, ettei se vaan keksinyt sitä. Ehkä se ei oikeasti koskaan halunnutkaan tulla. (vaikka se itse alunperin kyllä ehdotti sitä tulemista ja se itse aloitti ensin kaikki tykkäämishöpinät, ja siksi se onkin niin epäreilua, koska minä en olisi halunnut että se taas sotkee minun ajatukseni! Taas = se on tehnyt sen ennenkin, sitten se parisuhteellistui vuodeksi ja meidän välit muuttui kaverillisemmiksi, enkä minä koskaan opi. Ja nyt minä pelkään, että tässä menee hyvä ystävyyskin pilalle samaa vauhtia.)

Tämän takia en yleensä kirjoita tänne mistään oikeista tärkeistä asioista. Ettei tarvi sitten kirjoittaa hetken päästä kuinka kaikki taas meni ihan väärin.

2 kommenttia:

irwikissi kirjoitti...

Minulle kävi "Mr.Wondereyesin" kanssa vähän samoin... Siis että sen piti tulla eräänä viikonloppuna meille, muttei se tullut, ja sitten koko homma kuihtui - enimmäkseen kyllä ihan omasta tahdostanikin, kun on osoittautunut muunmuassa ettei mies elä ihan, hmm.. tässä todellisuudessa... :/

Mutta ehkä tuo sinun tykkäysihmisesi on toisenlainen, ja hänellä on todellakin ollut ihan järkeenkäypä syy perua :) Ja jos hän tosiaan sinusta pitää, asiat järjestyvät kyllä ennemmin tai myöhemmin, älä luovuta! :)

Minja kirjoitti...

Toivon, että se olisi toisenlainen, mutta pelkään pahinta. Tai ehkä se vaan johtuu siitä, että pettymys oli niin paha, että tällä hetkellä kaikki tuntuu turhalta ja epätoivoiselta sen ihmisen suhteen.