keskiviikko 20. lokakuuta 2010

So when I got away I only kept my scars


PAM(Palvelualojen ammattiliitto) lähestyi minua kirjeellä, joka alkaa iloisesti "Hei nuorisojäsen!" En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Lähempi asiaan tutustuminen paljasti, että Pamin kriteereiden mukaan kaikki alle 31-vuotiaat kuuluu nuorisoon. Mutta minä en kyllä sittenkään enää mitenkään päin istu siihen ryhmään. Olenhan nyt viikon verran ollut jo 35.

Viikko kolmevitosena on saanut minut vakuuttuneeksi, että kolmenelosena oli kivempaa. Minä en yleensä harrasta rumia sanoja, mutta nyt taidan sanoa ihan suoraan, että minulla on ollut aika paska viikko. Paitsi lauantain Jaakko & Jay ja Disco Ensemble Klubilla olivat onnellisia hetkiä, jolloin ajatukset olivat vaan siinä musiikissa. Ja töissä maailman parhaat työkaverit ovat piristäviä. Ja Kesäpoika (siis työkaveri sekin). Sääli, että se on varattu. Mutta työpäivien jälkeen olen vaan maannut sohvalla ja huokaillut.

No, kolmevitosella on vielä vuosi aikaa todistaa, että sekin on ihan hyvä ikä.

5 kommenttia:

Penni kirjoitti...

Pakko on oman kokemuksen pohjalta sanoa, että siitä (kolmevitosesta) se vasta alkaa. Alamäki. Sen jälkeen ei tule mitään, elämä alkaa kulkea vääjäämättömästi ja hyvin tuntuvasti kohti rumaa loppua.

Cheers!

Annikki kirjoitti...

Voi ei, nytkö se löytyi, lopullisen alamäen alku. Jäämme kauhulla odottamaan.

Pitäiskö meidän pitää blogityttöjen pikkujoulut, niin saataisin joku nousu tähän syksyyn?

Minja kirjoitti...

Penni, kaikessa synkkyydessään jotenkin lohduttavaa. En ole yksin!

Annikki, onneksi sulla on vielä paljon aikaa alamäen alkuun.
Hassua, mä just tänään, laahustaessani töistä kotiin, ajattelin ihan samaa, että pikkujoulut pitäisi järjestää. Tarvin ehdottomasti blogityttöjen piristävää seuraa! :)

Annikki kirjoitti...

No, ajatus ilmiselvästi laahusti tänne pohjoiseen muutaman tunnin viiveellä. Mutta aika nopeasti siltikin. :)

Uutisissa oli just, että siellä Tampereella on joku flash mob -tapahtuma loppuviikosta, saattaisi olla piristävää. Tosin siellä soitetaan Michael Jacksonia, en tiedä onko se sitten niin piristävää.

Minja kirjoitti...

Mähän olin pikkutyttönä Michael Jackson-fani, olin jotain seitsemän kun Thriller oli iso hitti. Ja vähän isompana pikkutyttönä tykkäsin siitä Bad-levystäkin. Enkä mä vieläkään mitenkään ahdistu sen musiikista, vaikken myöhempien tuotantojen fani enää ollutkaan. :D