tiistai 26. lokakuuta 2010

Tavaroiden taikamaailma seikkailuun kutsuu sinua


Minulla on paha taipumus kiintyä esineisiin aina ihan liiaksi. Kuppeihin, kippoihin, puhelimiin, autoihin.. mitään en tahtoisi heittää pois, mistään en tahtoisi luopua. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo kaappeihini.

Minulla on tallessa kaikki vanhat itse uutena ostamani puhelimet, paitsi yksi, jonka eräs kelvoton ex-poikaystävä hukkasi. Ja se kaivelee yhä. Autoista luopumisen vaikeus on ollut vähän autokohtaista, viimeisimmän rotiskon takavalojen hävitessä horisonttiin huokaisin helpotuksesta, mutta oli yksi erittäin söpö pieni auto, josta en olisi tahtonut ikimaailmassa luopua, mutta ystäväpojat olivat sitä mieltä, että sitä ei enää korjata. Paitsi ehkä ostamalla kokonaan uusi moottori. Ja sen ympärille kokonaan uusi kori.

Pari viikko sitten ostin itselleni uuden kameran, jolloin vanha tietysti kävi hyödyttömäksi. Ankaran pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kamera olisi onnelllisempi käytössä, kuin hyllylläni pölyttymässä, joten päätin että sen on aika päästä uuteen kotiin. Onneksi tiesin kuka on kameraa vailla. Ihastuspoika! Joten myin vanhan kameran ystävähintaan sille. Luopuminen ei ollut ehkä ihan niin raskasta, kun tiedän sen päässeen hyviin käsiin!


4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Puhukkonää siitä kaikista ekasta kamerasta vai siitä massiivisemmasta versiosta? :O

Minja kirjoitti...

No siitä vanhasta pokkarista tietty. Ei ihminen tarvi kahta pokkaria. En mä siitä toisesta luovu!

marko77 kirjoitti...

Itsekin olen joutunut viime päivinä luopumaan muutamista tavaroistani. Tuo on se luopumisen vaikeus - siis tavara jää kummittelemaan mieleesi, vaikka se on ainoastaan kylmä, tunteeton esine. Okei, muistot muistoina mutta kaikkea ei vaan voi kerätä. Paitsi jos on rajattomasti säilytystilaa..

Luonnonlapsi kirjoitti...

Mulla on vähän sama juttu. Vaikea luopua tavaroista ja kaikki paikat onkin niin täynnä roinaa että ihan hirvittää. Ja saan kuulla asiasta usein.. Olen kyllä huomannut, että jos joku tavara on ollut vuosikaudet kaapin kätköissä ja sitten kun olen siitä vihdoin luopunut, niin en kyllä ole jälkeenpäin kaivannutkaan sitä. Ne tavarat on tietty oma lukunsa, joilla on tunnearvoa :)