Uskottelen itselleni vaihtelevalla menestyksellä, että Kesäpojan lähtö on tarkemmin ajatellen hyvä asia. Koska olihan se nyt alunperinkin tyhmää mennä ihastumaan varattuun mieheen. Mutta minkäs teet. Antti Tuiskua lainaten: "yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa". Siinä ei järjellä ole useinkaan paljon sanomista. Mutta toisaalta, koska hyvin tiedostin sen parisuhteellisuuden, en siitä varsinaisesti mitään koskaan odottanutkaan. Niin tai näin, se jättää kyllä tyhjän aukon työpäiviin ja annan itselleni luvan kaivata sitä tarvittavan määrän.
Ja kuten tiedämme, ihastuminen ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma, joten voitte siellä henkeä pidätellen jo odotella koska sekoan taas jostain uudesta tyypistä, enkä muista enää koko Kesäpoikaa ollenkaan.
Ja sitä paitsi, mitä minä miehillä. Onhan minulla Paavo! Muistakaa seurata Paavon kevään etenemistä. Ja jos Paavon elämässä tapahtuu jotain jännää, niin saatte ehkä kuulla Paavosta useamminkin kuin vain joka kuun eka lauantai.
Yksi asia, mistä Paavo ei muuten tykkää, on ylemmiltä parvekkeilta alas karistavat tupakoitsijat! Kaunis valkoinen hanki on aina ihan tuhkan täplittämä. Tyhmät tupakoitsijat.
2 kommenttia:
Voi kesäpoikeutta. :(
Mulla on sellainen pieni aavistus, että mä taidan tietää nuo tunnelmat. Mööh.
Mööh. Se oli hyvin sanottu.
Mutta olipas kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! :)
Lähetä kommentti