Ensin ajattelin kirjoittaa siitä, että kävin eilen lääkärissä, koska vanhuus ei tule yksin ja olen saanut rasitusvammautettua sormeni jotenkin. Mutta ei siitä mitään kirjoitettavaa ole. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä ja Voltaren emulgeliä. Ja sillä hyvä.
Sitten ajattelin kirjoittaa siitä, kun tänään töissä yksien poikien ristikontäyttöä seuratessani mieleeni muistui kuinka Ihastuspojan kanssa aina täytettiin yhdessä tauolla ristikkoa. Silloin kun se oli vielä töissä. Olen aika hyvä ristikoissa, vaikka itse sanonkin, mutta aina joskus annoin Ihastuspojan olla viisaampi, kun se oli aina niin tyytyväisen oloinen kun sai auttaa ja pelastaa minun ristikkoni.
Sitten ajattelin kirjoittaa siitä, että miksi kaikki puhelinkaupustelijat esittelevät itsensä niin, että siitä ei ikinä saa selvää, että mistä firmasta ne soittaa?
Ja sitten olisi vielä se yksi ystävämies, joka on saanut päähänsä, että on muka ihastunut minuun nyt. Ja en tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ollaan tunnettu 17 vuotta ja minusta olisi kauhean omituista edes ajatella sen kanssa mitään muuta kuin ystävyyttä, enkä tahtoisi sitä pilatakaan. Ja kaikenlisäksi en edes usko, että se on oikeasti niin palavan ihastunut kuin se väittää. Luulen, että se vain luulee niin, kun ei ketään muutakaan ole tyrkyllä juuri nyt eikä se vaan osaa olla yksin. Sillä on vähän sellainen maine, että sen puheet ovat milloin mitäkin, ei kovin uskottavia. Ja että se ikuisena köyhimyksenä tarvitsee naisen jo siihenkin, että saisi katon päänsä päälle ja jonkun joka ruokkii. Nyt se asuu jossain tallin yhteydessä. Varmaan vaan kuvittelee, että ottaisin sen tänne noin vaan asumaan, jos se vähän lirkuttelee.
Huomautan, että pidän siitä ihmisestä silti. Kaverina. Se on kuulunut elämääni jollain tapaa kuitenkin koko aikuisikäni ajan. Jonka vuoksi en osaa olla kovin tyly ja koitan selviytyä asiasta nätisti.
Sellaisia. Nyt menen ja pyöräytän itselleni makkarakeittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti