Alakerran naapurin koira räkyttää lähes joka ikinen viikonloppuaamu, noin kahdeksasta alkaen. Arkiaamuista en tiedä, vaikka räkyttäisi silloinkin, mutta kun lähden töihin niin aikaisin, ettei koiratkaan ole vielä heränneet.
Joku naapuri soittaa silloin tällöin musiikkia häiritsevän isollaan. Huonoa musiikkia. Jotain iskelmähumppaa. Onneksi sentään päiväsaikaan. En ole vielä paikallistanut mistä naapurista on kyse. Yleensä väännän silloin omista stereoistani Avenged Sevenfoldit tai Disco Ensemblet soimaan sen verran lujalle, että naapurin musiikki peittyy sen alle.
Jossain naapurissa pidetään joskus bileitä, joissa tykätään laulaa karaokea. Yöllä. Kyllähän te tiedätte miltä kuulostaa, kun humalainen mieskuoro laulaa?
Yläkerran uusi naapuri on asentanut itselleen ilmeisesti jonkinlaisen lämpömittarin, jonka johto/anturi roikkuu nyt minun keittiönikkunani edessä. Käytännössähän se ei siinä juuri häiritse, mutta periaatteessa.. Mutta autapa armias, jos se alkaa kovalla tuulella napsuttamaan ikkunaani!
Enkä sitä paitsi ymmärrä miten poikkeuksetta minun yläkertaani muuttaa aina sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat tömisevän, pudottelevan ilmeisesti kaikkia tavaroita jatkuvasti lattialle ja siirtelevän huonekaluja koko ajan ympäriinsä.
Lapset leikkivät joskus huonolla ilmalla rappukäytävässä. En käsitä miksi niiden pitää aina huutaa ja paukuttaa porraskaiteita mennessään.
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minusta on tullut vanha, kun kiristelen hermojani naapureiden takia? Olen suunnitellut mielessäni monia näppäriä heippalappuja ilmoitustaululle laitettavaksi, en vaan ole niitä vielä rohjennut toteuttaa.
Tuleeko minusta isona sellainen kärttyinen naapurikyttääjämummo? Verhot vaan heilahtelevat, jos uskallat tulla minun taloni pihalleni kävelemään!
4 kommenttia:
Heh. "Kiva". :D
Siitä anturista vois varmaan huomauttaakin, että jos viitsisi hinata sitä pikkuisen ylemmäksi.
Tai toki noista muistakin voisi huomauttaa, mutta ne menis varmaan sitten lähinnä sille heippalappu-osastolle. :D
Heh, vanha kyylä olen minäkin jo :/
Haaveilenkin muutosta, olen haaveillut jo pian vuoden ajan, mutta toisaalta en haluaisi muuttaa tältä asutusalueelta mihinkään. Täällä on kuitenkin metsää ja järveä ympärillä, lasten päiväkoti ja koulukin kivenheiton päässä, eikä lähimpään kauppaan ole kuin pari kilsaa, keskustaan nyt pidempi matka mutta se ei niin haittaa.
Eli ympäristö on mitä sopivin, mutta tämä talo ... :/
Yläkerran naapuriperhe on aivan älyvapaita mellastajia, tappelevat yötäpäivää - siis edes juurikaan liioittelematta; parhaimmillaan/pahimmillaan kuuntelin männä keväänä kun ne sunnuntaiyönä kahteen asti riehuivat, äiti ja 10-13 -vuotiaat lapset... :/ Itse piti herätä aamulla seitsemältä töihin.)
Lisäksi omassa ja naapurirapuissa asustelee ihme deekuilijoita, jotka kesän aikana kokoontuivat yleensä viikoksi-pariksi kerrallaan aina yhteen kämppään ryyppäämään; istuivat aamusta iltaan ja illasta aamuun parvekkeella möykkäämässä ja huudattamassa iskelmäradiota... :(
Tämä talo on myös niin kovin rauhaton, siinä mielessä että koko ajan joku muuttaa tänne tai täältä pois, lyhyin väliajoin. Kehenkään ei oikein ehdi tutustua, eikä oikein kai edes välitäkään tutustua kun kohta muuttavat kuitenkin pois :|
Ja täällä muuten kans penskat parveilee rappukäytävässä, ja sitä minäkään en voi sietää! Omilleni olenkin tuhannesti teroittanut että rappukäytävät EI ole mitään leikkipaikkoja, ja herkästi sanon kyllä samat sanat vieraillekin kakaroille. Puhumattakaan siitä että hissi ei ole mikään lelu, prkl! :<
Olenkin varmaan tosi pelottava kärttyinen akka - jo nyt :D Saati sit parin-kolmenkymmenen vuoden päästä... :P Näinköhän meille ei lasten kaveritkaan uskalla tulla siksi kun olen aina niin äkäinen, ja komentelen muidenkin muksuja :0 No, ehkä joku päivä jonkun pikku päivänsäteen mutsi soittelee ovikelloa ja haukkuu minut lapsensa pelottelusta tai komentelusta :D
Eli voin Minja lohduttaa ettet ole ainoa "nuoremman sukupolven naapurikyttääjä" :D Eikä minusta se edes ole vielä mitään kyttäämistä jos harmistuu ja häiriintyy älyttömästä älämölöstä, joka ei kuitenkaan normielämään jatkuvasti kuulu.
Tiina, ei se anturi onneks roiku ihan tossa keskellä ruutua, yläreunassa vaan. Mutta kyllä se silti ihan pikkuriikkisen ärsyttää. :D
Irwis, otan osaa. Ei kuulosta mukavalta tuo sunkaan naapurustos. Täällä ei onneks oo juurikaan noita deekuilijoita nykyään, aikasemmin olil kyllä.
Eikä nuo mun naapurit nyt onneks ihan alvariinsa mekasta, mutta kun niitä aikansa on sisällään hautonut, niin oli pakko pullauttaa ulos tällainen postaus. :D
Nappase siitä anturista saksilla se metallimötikkä päästä pois. Siinähän sitten miettii miksei mittari toimi :D
Lähetä kommentti