perjantai 12. marraskuuta 2010

And just like that mistakes are made


Tänään on Kesäpojan ja muutaman muun kohtalonhetket. Siinä vaiheessa, kun lähdin töistä ei ainakaan minun korviini asti ollut kantautunut tieto siitä jatkuuko niiden työt tämän päivän jälkeen vai ei. Ja kaiken lisäksi, kun olin lopettelemassa työpäivääni sieltä, niin Kesäpoika oli kadonnut jonnekin kuin tuhka tuuleen, joten en edes nähnyt sitä enää. Eli eipä auta kuin odottaa maanantaihin, peläten pahinta, toivoen parasta. Jos käy huonosti, niin en näe sitä ehkä enää koskaan. Höh.


Ei kommentteja: