Surullisinta tässä viimeisimmän pettymysmiehen kohdalla on se, että menetin samassa rytäkässä hyvän ystävän. Jos on viettänyt toisen kanssa vuoden verran käsittämättömiä aikoja facebookissa chattaillen, ja sen jälkeen kun mieskin sinkkuuntui, myös puhelinkeskusteluihin vierähti tunteja ja tekstareita vaihdeltiin pikkuasioistakin. Kun on tottunut siihen, että tuolle kertoi kaiken mitä mieleen juolahti, isot ja pienet asiat, niin on aika orpo olo, kun sitä ei voi, eikä halua enää tehdä.
Minä kyllä tiedän, että se ei tahallaan johtanut minua harhaan (kyllä se tarkoitti niitä sanomiaan asioita silloin kun sanoi ne, mutta tilanteet muuttuu) ja sitten särkenyt sydäntäni, se nyt vaan on sellainen ja minun olisi pitänyt tietää jo se ja olla varovaisempi sen kanssa. Mutta se ei estä minua olemasta vihainen ja pettynyt.
Meillä on yksi melko uudehko poika töissä, joka on hirmuisen kiva ja mukava tyyppi. Sellainen josta heti tiesin, että se on ns. minun tyyppinen ihminen. Kaverityyppinen. Sellainen jonka kanssa juttu luistaa ja on ihan niinkuin oisi aina tuntenut sen. Ainoa vika siinä on se, että se on saman niminen kuin tuo pettymyksiä tuottanut mies, ja se särähtää joka kerta korvaani ja sieluuni, kun joku kutsuu sitä nimellä. Vielä. Toivottavasti ei enää kauaa.
Töissä leijuu taas pieni uhka, että osa noista uusista tyypeistä (vuokramiehiä) ehkä joutuu lähtemään taas pois. Se saattaa koskea siis sekä tätä mukavaa tyyppiä että Kesäpoikaa. Mutta kun en minä tahdo niistä luopua! Kummastakaan. Mihin saa valittaa?
2 kommenttia:
Universumi ottaa valituksia vastaan keskiviikkoisin klo 15.49-15.50.
Nyt pitää olla tarkkana sitten kellon kanssa.
Lähetä kommentti