Katselin eilen illalla aikani kuluksi Linnunradan käsikirja liftareille-leffan. Se oli nyt kolmas kerta, kun näin sen.
Ensimmäinen kerta oli elokuvateatterissa, kun leffa oli ihan uusi. Silloin, suurena linnunrata-fanina, odotukseni olivat tietysti valtaisat ja petyin elokuvaan melko paljon. Yksi suurimpia ärsytyksen aiheita oli Zaphod Beeblebroxin pää. Ne, jotka ovat lukeneet kirjan, tietävät että toisen pään piti olla ikäänkuin Zaphodin olkapäällä, koko ajan esillä hengailemassa, eikä tulla esiin toisen pään alta aina sattumanvaraisesti.
Toisen kerran katsoin elokuvan, kun se tuli televisiosta joskus. Silloin en odottanut tietenkään siltä enää mitään, joten yllättäen huomasin sen olevan ihan hauskakin, jos ei ollenkaan yritäkään verrata sitä kirjaan.
Eilen, kun katsoin sen kolmannen kerran, niin tajusin mikä siinä mättää kaikista eniten. Elokuvan loppu. Jos se muuten onkin ihan viihdyttävä katselukokemus, niin loppu läsähtää kasaan kuin pannukakku. Jotenkin tuntuu, että on vain pitänyt kyhätä nopeasti kaikki langat yhteen, jotta saadaan määräajassa elokuva päätökseen ja lopputuloksena on ehkä yksi universumin tylsimmistä elokuvan lopuista.
Nih.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti