Millaistakohan olis olla sellainen umpinegatiivinen ihminen? Sellainen, että mikään ei ole koskaan hyvin. Ja vaikka vahingossa vähän aikaa oliskin, niin murehdittais jo valmiiks, että ei se ilo kauaa kestä, kyllä kohta taas on kurjasti kaikki. Koska "aina minulle käy niin.. " ja "minun tuurillani ei kannata suuria odottaa.." jne. Ja jos asioista on mahdollista nähdä sekä hyvää että pahaa, niin nähdään vain se paha. Olis varmaan raskasta. Elämäkin ois vaan sellasta raskasta eteenpäin rämpimistä, kun ei ikinä osais iloita mistään pikkujutuista.
Ja ei, en nyt tarkoita, että pitäisi olla ihan yltiöpositiivinen. Kaikkia harmittaa joskus, ja välillä pitää vähän valittaa. Mutta kyllä joskus tekis mieli kopauttaa kaikkia negistelijöitä halolla päähän ja sanoa, että hei, oisko pienen asennemuutoksen paikka nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti