Rakastan kesää. Tykkään hellepäivistä. Mutta tykkään myös sadepäivistä. Tykkään myös ukkosista, mutta sellaista ei valitettavasti tänään ole tullut, vaikka lupaavasti siltä hetken näyttikin. Tykkään istuskella puistossa tai keskustorilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Tykkään melkein kaikesta kesässä.
Mutta siitä en tykkää, kun aamulla ennen herätyskelloa joku pikkulintu alkaa huutaa kuin palosireeni. PII PII PII PII PII. Herään siihen joka aamu.
Tykkäisin kesällä myös tykkäämisestä, mutta tajusin juuri yhtenä päivänä, että en oikeistaan ole tällä hetkellä ihastunut kehenkään. Onhan aina Ihastuspoika, joka on ehkä lähimpänä sydäntä nytkin, mutta ei se ole enää sama asia, kuin sellainen järjetön hullu ihana ihastuminen. Se on nykyään enemmänkin sellainen tuttu ja turvallinen tykkäys.
Ja onhan aina myös Herra B, joka myös oli aikoinaan järjetön hullu ihana ihastuminen, mutta nyt sekin on vaan sellainen, ei niin tuttu, mutta turvallinen tykkäys. Silmänruoka. Silmäpeli.
Voisko joku ihana tulla ja olla sellainen järjetön hulluus?
4 kommenttia:
Voisin allekirjoittaa melkein koko tekstisi, ehdottomasti kesäihminen olen minäkin ja sateessa (kunhan ei sada kahta viikkoa putkeen;) on jotain hyvfin kaunista ja lohdullista.
Minä taasen tykkään herätä lintujen huutoon, onneksi. Sillä täällä alkaa kamala molotus ja liverrys aamuneljältä. Siihen heräsin tänäänkin :D
Kyllä sinä varmaan johonkin hulluun vielä törmäät! ;)
Jotenkin se ei vaan työaamuina nappaa se linnunhuutoon herääminen, kun tietää, että saisi vielä nukkua ainakin tunnin, mutta lintu päättää toisin. :D
Enkä epäile yhtään ettenkö törmäisi johonkin hulluun, se osuus ei koskaan ole ollut varsinainen ongelma.. ongelma on siinä kohtaa, kun sen hulluuden pitäisi muuttua turvalliseksi tykkäämiseksi niin, että se järjettömyyden kohde on saatu koukutettua mukaan siihen hommaan. :D
Minulle linnnunlaulu on niitä harvahkoja asioita, joista tykkään kesässä. No joo, on niitä nyt aika paljon muitakin, mutta olen nyt periaatteessa kesää vastaan, kun kerran talvella lupasin... :D
Kyllähän minäkin siis linnunlaulusta tykkään. Paljonkin.
Mutta kun herätys on työaamuina viideltä ja joku todella terävä-ääninen lintu alkaa piipiipiipittää ikkunan alla neljältä, niin se on se hetki, jolloin en tykkää. :)
Lähetä kommentti