Tänään aamubussissa oli Herra Ylpön näköinen poika. Jonkin verran nuorempi vain kuin oikea Ylppö. Jos en voi saada Ylppöä (pitäisi varmaan ensin saattaa olemassaolonsa Ylpön tietoon**, että olis jotain mahiksia), niin kyllä kelpaisi tuollainen melkein-Ylppökin. Oijoi.
*otsikko kuvaa sitä ääntä, kun silmäni putosivat päästä.
** vaikka olenhan ollut siihen kyllä katsekontaktissa kerran kadulla
Ps. Harvoin olen nähnyt niin sateesta onnellisia ihmisiä, kuin tänään töissä. Meillä on siellä tosi kuuma. Ihmisiä kerääntyi hallin ovelle katselemaan sadetta, niinkuin jotain suurtakin ihmettä. Ihastuspojan kanssa seistiin iloisina ulkona sateessa, muut pysyivät sivistyneesti suojassa. Mukavaa oli se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti