Rinkelitarjoilu

• Turhautuneen näköinen nuori poika jakeli keskustorilla, tänään Tampereella avatun Levykauppa Äxän, mainoksia. Kaikki ihmiset kävelivät ohi jalkoihinsa katsellen, eikä kukaan huolinut mainosta. Poika näytti ihan aidosti ilahtuneelta, kun otin jo usean askeleen päästä siihen katsokontaktin, jotta se tajuaisi, että minä huolin kyllä sen lappusen. Kiitinkin vielä.

• Seppälän joulunalusmyynnin yöasut ovat aina ihan liian houkuttelevia. Sorruin tänään ostamaan kahdet ihanat pyjamat. Joku voisi luulla, että se on ihan sama millaisissa vaatteissa sitä nukkuu, mutta ei se niin ole. Mukavat ja pehmeät yövaatteet on kaiken a ja o. Exäni ei tajunnut muuten ollenkaan, miksi nukkumaan mennessä pitää pukea päälle.

• Se, josta ei enää puhuta, huuteli facebookissa eilen ihmisten puhelinnumeroiden perään, kun oli hukannut puhelimensa. En laittanut omaani. Eipähän ole sitten sitä vaaraa, että se humalapäissään keskellä yötä kuvittelisi yhtäkkiä taas ikävöivänsä minua ja haluaisi kertoa sen (sitä ei kylläkään ole tapahtunut tämän viimeisen välirikon myötä, joskus ennen muinoin kyllä). Kaikenlisäksi se oli käynyt aamuyön tunteina tykkäämässä yhdestä kuvastani. Teki mieli huutaa, että ei sinulla ole enää lupaa tykätä minun kuvista, mutta pysyin hiljaa. (ja joo, tiedän, että voisin piilottaa kaikki kuvani siltä tai vaikka heittää koko tyypin pois kavereistani, mutta jotenkin en koe sitä tarpeelliseksi kuitenkaan)

• Tässä mäkihyppyä televisiosta katsoessani tulin juuri siihen tulokseen, että "jury" on ehkä maailman vaikein sana suomalaisille. Yksi sanoo jury, toinen jyry, kolmas juri, neljäs saattaa sanoa jopa tsuri. Saipa yksi ihminen sen kerran sanottua että juru. Vaikeaa on.