Huolestuttavaa on se, kun kolmekymppinen ihminen kutsuu itseään nuorekkaaksi. Oikeistaan kenenkään alle nelikymppisen ei pitäisi käyttää sitä sanaa itsestään. Itse olen 35, eikä tulisi mieleenikään sanoa olevani nuorekas. Minähän olen vielä nuori! Jos itseni ikäinen ihminen kehuu olevansa nuorekas, niin ensimmäinen ajatukseni on, että se tyyppi pitää itseään ihan tosi vanhana, mutta ajattelee, että jos oikein tarmokkaasti vakuuttaa olevansa nuorekas, niin muut ei pidä. Ja samassa koko ajatus menee metsään niin että heilahtaa.
Facebookissa olen törmännyt muutamiin vanhoihin koulukavereihin (poikkeuksetta miehiä kaikki), jotka ovat siis saman ikäisiä kuin minä, mutta tuntuvat vanhentuneen ja ukkoontuneen itseäni kymmenen vuotta vanhemmiksi. Ei minulle silti tulisi mieleen itseäni heihin verratessa sanoa itseäni nuorekkaaksi. Minusta minä olen normaali ja ne jotenkin liian äkkiä vanhentuneita. Ne ovat niitä joiden pitäisi käyttää itsestään jotain henkistä ikää kuvaavaa termiä (jos on pakko). Kävisikö nuorekkaalle vastakohdaksi vanhakas?
*Otsikko on lainattu tästä biisistä:
4 kommenttia:
Tää on ihan yhtä paha ilmiö kuin kaikki ne parikymppiset, joilla on "aivan kaamea ikäkriisi". Mikä ikäkriisin paikka se voi olla, kun on vasta just ja just oppinu potalta pois, kysyn vaan? O_o
Joo, voi ei!
Joitakin vuosia sitten, taisin olla jotain kolmekymppinen silloin, eräs puolituttu tyttö piti kauhean haloon siitä, kuinka sinä kesänä pitää tehdä kauheasti kaikkea kivaa, kun se on sitten hänen viimeinen nuoruuden kesä! Kyseinen tyttö oli 25. Ja minulla nousi savu korvista kun kuuntelin sitä.
Pakko pitää itteensä kolmenkympin toiselle puolelle ehtineenä ainaki vähän vanhana, kun huomaa et ilman liikunnan vähittäistä lisäämistä tuppaa jo alkaa kunto rupsahtamaan :)
No vähän vanha saa olla, kunhan et kutsu itseäsi nuorekkaaksi. :)
Lähetä kommentti