tiistai 31. elokuuta 2010

100 asiaa minusta, osat 3 ja 4


Edelliseen osaan tänään tupsahtaneen kommentin innoittamana päätin tarttua toimeen ja jatkaa listaa. Kuinkas sitten kävikään. Pääsin loppuun asti. Helpotuksen huokaus. Nyt se on ohi. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta.

51. Olen lukutoukka
52. Opin lukemaan paljon ennen kouluunmenoa, mutta en muista tarkkaan minkä ikäisenä.
53. Ensimmäinen kirja minkä osasin lukea oli Bambi eksyksissä. Lasten kirjakerhon sellainen ohut, missä on paljon kuvia ja vähän tekstiä.
54. Jotain tekemistä asian kanssa saattoi olla sillä, että sitä oli luettu niin paljon, että muistin ulkoa mitä minkäkin kuvan vieressä lukee.
55. En osaa kuvitella tilannetta, että minulla ei olisi mitään luettavaa.
56. Pyrin lukemaan aina yhden kirjan loppuun ennenkuin aloitan uutta.
57. Ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta luen aina aloittamani kirjat loppuun. Täytyy olla todella huono/tylsä kirja, että jätän kesken.
58. Taru Sormusten herrasta-trilogian olen lukenut kolmeen kertaan elämäni aikana.
59. Se on minulle se tärkein kirja maailmassa.
60. Jos joku koittaa sitä haukkua, laitan sormet korviin ja lallatan. Laalaalaa.
61. No en oikeasti.
62. Olen lukenut myös Linnunradan käsikirjan liftareille ainakin kolmeen kertaan.
63. Yhden kerran luin sen kokonaan ääneen silloiselle poikaystävälleni.
64. Se oli hauskaa.
65. Vaikka meni siihen aikaakin.
66. Huomaan, että kirjoista onkin helppo saada asiaa tälle listalle.
67. Ai niin. Olen tietysti joskus haaveillut alkavani itse kirjailijaksi.
68. Mutta realistina tajuan, ettei minusta ole siihen.
69. Vaikka niin mielelläni näkisin itseni jossain pienessä ja boheemissa pariisilaisessa kattohuoneistossa ahertamassa punaviinipuollo seuranani.
70. Opin juomaan punaviiniä vasta pari vuotta sitten.
71. Sitä ennen luulin, että inhoan sitä.
72. Nyt rakastan punaviiniä.
73. Inhoan oliiveja.
74. En usko, että opin koskaan syömään niitä, vaikka kuinka yrittäisin.
75. Haluaisin joskus matkustaa Italian maaseudulle. Vaikka jonnekin Toscanaan.
76. Luin joskus jonkun kirjan (tositarina) englantilaisesta naisesta, joka osti talon Toscanasta.
77. Kirja oli hauska kaikkine kommelluksineen, kun kulttuurierot ja muut alkukankeudet vaikeuttivat naisen sopeutumista.
78. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista mikä sen kirjan nimi oli.
79. Mutta muistaakseni oliiveilla oli aika suuri rooli siinä kirjassa.
80. Keittiöalan ammattilaisena olen oppinut, että kaikkea pitää aina maistaa, ennenkuin tuomitsee.
81. Oma rajani on mennyt etanoissa. En maistanut.
82. Kerran kouluaikaan näin kasan kokonaisia lehmänkieliä.
83. Sen päivän ruoka jäi aika monelta meidän luokkalaiselta syömättä. Myös minulta.
84. Munuaiset haisee pahalle kun niitä keitetään.
85. Niitäkään en muuten maistanut.
86. Olen laiska tekemään itse ruokaa.
87. Haluaisin miehen, joka olisi hyvä ja innokas ruoanlaittaja.
88. Ihastuspoika olisi juuri sellainen.
89. Vaikka en sen laittamaa ruokaa ole saanutkaan, se vaan aina kertoo niistä kokkauksistaan.
90. Paitsi aamupalavoileipiä se väsäsi silloin kerran. Mutta sitä ei lasketa ruoanlaitoksi.
91. Minusta se voisi useamminkin tehdä minulle aamupalaa.
92. Jostain syystä tunnen itseni nyt nälkäiseksi.
93. Huomaan myös, että olen epähuomiossa päässyt jo melkein sataan asti, vaikka luulin tekeväni nyt osaa 3/4.
94. Ajatukseni jumittuivat nyt siihen Ihastuspoikaan.
95. Viimeksi tänään tajusin, että se on ihana.
96. Minusta tuntuu hirveän vaikealta selittää ihmisille sitä tilannetta, että tavallaan olen ihastunut siihen nyt ja aina, mutta en silti odota siitä/siltä mitään.
97. Tai luulen, että ihmiset ei tajua. Mutta ehkä ne tajuaakin.
98. Minulla muuten on taipumusta selittää asioita käsilläni.
99. Huvittavinta se on silloin, kun olen puhelimessa, ja keskustelukumppani ei edes voi nähdä käsiäni.
100. Tämänkin listan tekeminen olisi ollut suullisesti melkoista huitomista.

The End.

7 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Minulla on samanlainen suhde oliiveihin!

Ja minusta ainakin on ihan selvää, että voi olla kamalan ihastunut (ja vaikka rakastaa jotakuta) ilman, että odottaa siitä mitään suurempaa. Tai ylipäätään mitään. Turhauttaahan se aina välillä, mutta kun niin kivoja ihmisiä vain on olemassa, että pelkästään niiden olemassaolo riittää siihen, että on ihastunut.
Joskus ihastuneena pysytteleminen on sitä paitsi paras vaihtoehto...

Luonnonlapsi kirjoitti...

Kivaa että mun kommentti innosti sut jatkamaan tätä listaa :) Löysin taas muutamia kohtia jotka täsmäävät myös muhun! :) Kuten se, että olen myöskin lukutoukka ja en yleensä koskaan jätä aloittamaani kirjaa kesken. Ja myös mä haaveilen pääseväni vielä joskus Italian maaseudulle! :)

Minja kirjoitti...

Mymskä, eikös ne sano, että oliiveja pitäisi syödä joku tietty määrä (oliko se 30?) että niistä oppii pitämään, mutta en minä kyllä ymmärrä miksi niistä pitäisi väkisin tykätä!

Luonnolapsi, siitä sitten vaan tekemään omaa listaa? :)

irwikissi kirjoitti...

Hei, epistä, nyt kaikki on jo tehneet loppuun tän paitsi mie :/

Omani jumittui luonnosasteelle johonkin kysymysten 96-100 tietämille, kun tajusin että joku juttu oli mainittu jo kertaalleen aiemmin, hieman eri tavalla vaan, ja sitten en enää keksinyt korvaavaa asiaa tilalle.....

Nyt pitää vissiin yrittää ryhdistäytyä ja saattaa homma loppuun! :D - Sitten voikin taas keksiä jotain uutta kivaa meemittelyä =)

irwikissi kirjoitti...

- Olen muuten ihan samanlainen puhuessa huiskaja!! Ja ihan samalla tavalla huidon aina, näki keskustelukumppani sen tai ei :D

Tinka kirjoitti...

Mymskä sano tosi hyvin tuosta ihastumisesta. Täysin samaa mieltä, en vaan osannu kiteyttää sitä nuin.

Nimim. Monia vuosia ollut niiiin ihastunut (eri ihmisiin, tosin ja toisinaan jopa eri aikoihin) ja elänyt niillä onnenmurusilla.

Tämä on aihe, josta olen koko blogi-ikäni yrittänyt myös kirjottaa, mutten ole osannu. Ehkä joskus, kun aika olisi vaan oikea.

Luonnonlapsi kirjoitti...

Joo, ehkä mä tosiaan voisin tehdä oman listan! Kivaa :D