Mitenkähän sitä on ihmisestä tullutkin sellainen, että pitää potea vähän niinkuin huonoa omatuntoa omasta sairastumisestaan. Kyseessähän ei ole kuin viaton flunssa, eikä kuumettakaan ole ollenkaan, mutta kun päivällä nenä vuoti niin solkenaan, ettei työnteosta tullut enää mitään, niin oli pakko soittaa pomolle, että tää lähtis nyt kotiin. Vähän silleen anteeksipyydellen ja pahoitellen, kun näin tökerösti olen kipeäksi mennyt tulemaan. Ja sitten kun pomo kysyy, että luuletko, että jaksat huomenna kuitenkin tulla töihin, niin vastaan, että luulisin niin. Kun ei sitä kuumetta kuitenkaan ole.
Vaikka olen ihan tosi harvoin kipeä. En edes muista koska olen viimeksi ollut sairaslomalla. Mutta kun..
Ja viimeksi kun tarkistin, niin veteen ei jäänyt kuoppaa, kun otin sormeni pois sieltä. Eli en ole korvaamaton. Edes töissä.
Pitäisi kai opetella vähän itsekkäämmäksi tässäkin asiassa.
2 kommenttia:
Tiedän ton tunteen, oon sairastanut muutaman kerran töissä ja on ollut tosi vaikea lähteä pois... pahinta oli lähteä kotiin kerran kesken kokouksen... en tiiä, mikä siinä on niin vaikeaa. koska ei sairastumiselle voi mitään.
Kai se on jotain velvollisuudentuntoisuutta tai jotain. En tiedä. Ja munkin hommissa jonkun tarvii aina tehdä sitten mun työt, niitä ei voi lykätä, niin sitä tuntee olevansa kauheesti vaivaks, kun muille tulee lisätöitä sen takia.
Itse aattelen ainakin helposti myös, että ei flunssa oo mikään oikee syy olla pois, jos ei oo sitä kuumetta. Vaikka olo ois muuten ihan kurja. Pitäs olla vähintään joku paikka rikki, että ois niinkun "oikeesti" kipee.
Lähetä kommentti