Kuinka Alexi Laihosta tuli maailman paras kitaristi?

Mietin tässä, että minkähän takia naistenlehtien kannessa on useimmiten jonkun naisen kuva? Miksi ei miehen? Tuli vain mieleen, kun ostin tänään ekaa kertaa elämässäni Image-lehden. En tiedä onko sitä erityisesti suunnattu jommalle kummalle sukupuolelle, mutta muistaakseni sitä jossain vaiheessa mainostettiin ehkä hiukan miehiä kiinnostavana lehtenä. Saatan olla väärässä. Ainakin lehden tekijäjoukosta iso osa on miehiä.

No, kuitenkin. Lehden kannessa komeileva Alexi Laiho sai joka tapauksessa helposti kiinnostukseni heräämään. Normaalisti en juuri kaupassa lehtihyllyjä edes vilkuile. Ja kun lehti näytti olevan vielä sopivasti alennuksessakin, niin mukaanhan se lähti.

Että tuli vaan mieleen, jotta jos naistenlehdetkin laittaisivat useammin kanteensa mukavia miehenkuvatuksia, niin saattaisipa huomioini kiinnittyä niihin nykyistä helpommin.

Ai niin, ja vastaus tuohon otsikon kysymykseen selviää ilmeisesti lukemalla se Image. Itse en ole vielä lukenut, joten en voi jakaa tätä tietoa kanssanne. Sori.

Tyttöpostaus

Tajusin juuri, että tässä blogissa puhutaan ihan liikaa miehistä ja ihan liian vähän naisista. Kaikillehan nyt on varmasti tullut selväksi millaisista miehistä täällä tykätään, mutta naismakuni on jäänyt kyllä ihan hämärän peittoon. Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen ihan umpihetero, mutta pystyn silti sanomaan jos pidän jotain naista kauniina, viehättävänä persoonana. Siksipä päätin listata omat suosikkinaisnäyttelijäni tähän. Suosikkiuteen vaikuttaa näyttelijäntaitojen lisäksi paljon ulkonäkö, tyyli ja persoonallisuus, sellainen kokonaisuus, että voin vain sanoa, että "olisinpa itsekin noin viehättävä"!

Tässäpä nämä, satunnaisessa järjestyksessä:

Kate Winslet

Sienna Miller

Julia Stiles

Cate Blanchett

Juliette Lewis

Zooey Deschanel

Juliette Binoche

Mitäs tähän sanotte?
Ja keistäs itse tykkäätte?

PS. Varmaan jäi joku ihana puuttumaan, mutta nämä tuli nyt mieleen.

Keep on smiling

Viikonloppu on sisältänyt rokkia, ystäviä ja uusia tuttavuuksia, siideriä, valkovenäläisiä, kesäisen oloisen sunnuntain, tekstailua Ihastuspojan kanssa, photoshoppailua ja loikoilua. Mukava viikonloppu.

"Today will be better" on inspiroinut minut leikkimään omilla valokuvilla ja lempparilaulunsanoilla. En vaan tiedä mitä tekisin niillä kaikilla tekeleillä, joten saattaapi olla, että niitä putkahtelee tänne tämän tästä. Hymiö.

Do you know where your towel is?

Mistä tietää, että ihmisellä on tarpeeksi pyyhkeitä?

Siitä, että kylpyhuoneen kaapissa on yhä siististi muovikassissa viikattuna ne pari pyyhettä, jotka kävivät peseytymässä äidin pyykkikoneessa viisi vuotta sitten, kun olin vasta muuttanut exän luota tähän yksin asumaan, enkä vielä omistanut pesukonetta.

Väärä mielipide

Aamulehdessä oli tänään juttua, että alkavat seulomaan tarkemmin nettisivujen uutisten kommentointia. Itse ainakin tulen lähinnä vihaiseksi nykyään kommentteja lukiessani, että toivottavasti siitä seulonnasta on jotain apua asiaan.

Pari pätkää tuosta jutusta:

"Kirjoita asiallisesti. Eri mieltä saa toki olla, mutta keskustelukumppaneita ei saa sättiä tai nimitellä."

"Sananvapaus on sitä, että voi rauhassa kirjoittaa asiallisen kommentin, ei sitä, että voi haukkua edellisen kommentoijan idiootiksi."

Tuohan ei varsinaisesti siis estä ihmisiä olemasta väärää mieltä (heheh), mutta jos edes jonkinlainen tolkku pysyisi siinä touhussa.

Samoja ohjeita voisi ihan hyvin noudattaa blogikommentoinnissakin. Itselleni tulee kyllä ihan äärimmäisen harvoin mitään anonyyminillityskommentteja, mutta muissa blogeissa silloin tällöin törmään ihan käsittämättömiin kommentteihin, joissa mennään henkilökohtaisuuksiin, ja haukutaan joko blogin kirjoittajaa tai toista kommentoijaa - luultavasti tuntematta henkilöä kuitenkaan edes oikeasti.

Ihme touhua.

Näitä mie en saa ostaa

Mie en saa ostaa huiviloita.. *


Enkä mie saa ostaa tennariloita.. **

Ja vähän aikaa luulin, etten mie saa ostaa kynsilakkojakaan, mut ei niitä löytynytkään kuin neljä kelvollista pulloa. Joten niitä saan ostaa.

* ainakaan ihan vähään aikaan.
** paitsi jos vastaaan tulee sellaiset, jotka on ihan PAKKO ostaa

http://www.youtube.com/watch?v=Jm2q11vf9f0
(noita "mie en saa"-juttuja oli kyllä varppina hauskempiakin, mutta ei löytynyt youtubesta..)

Ghost

PS. Eilinen kuvahan oli tietysti Koskipuiston uuniperunamajakkakioskin alareunasta. Onnea Tiinalle hyvästä arvauksesta!

Life is a journey

Joku pöljäke oli jättänyt kameransa kotiin, kun kerrankin silmiin pätkähti jotain kuvattavaa, joten tämän kertainen Tampereen palanen on otettu kännykameralla. Yllättävän hyvä kuva silti. Tiedättekös mistä tuo kuva on?


Melko sitkeässä on muuten tämä flunssa. En käsitä mistä sitä niistettävää riittää ja riittää ja riittää. Ja viikonloppuna yöt meinasivat mennä ihan pilalle, kun yskitys alkoi heti kun löi pään tyynyyn. Ja kahvi maistuu pahalle. Aamukahvit olen juonut joka aamu, mutta muuten ei ole tehnyt yhtään mieli kahvia. Olen juonut sitten teetä.

♪♫♪♫

Keskiviikkoisen kuva-arvoituksen kaikki kaksi vastaajaa olivat kumpikin ihan oikeilla jäljillä, Tinka vähän paremmin tosin kuin Marko, koska "keskustorin kuve" on kuitenkin aika epämääräinen käsite. Iso tori, paljon kuvetta. :) Onnea voittajille, kummallekin lähtee täältä telepaattisia hyvän mielen ajatuksia palkinnoksi.
Kuva on siis Raatihuoneen Kauppakadun puoleiselta seinältä. Ja mielestäni siinä oven päällä lukee "rahatoimikamari".

Lisäksi tiistaisen postauksen kommenteissa meillä oli varsin mielenkiintoinen keskustelu Herra B:stä. Maailma on taas niin pieni, tai Tampere ainakin. Ja muistan kerran kirjoittaneeni vanhassa blogissa, että B:stä kirjoittamisessa en ole niin turhan varovainen, koska se tuskin tunnistaisi itseään näistä kirjoituksista. Mutta, pahoin pelkään, että jos se olisi nyt pätkähtänyt tänne lukemaan noita kommenttiosaston juttuja, niin saattaisi kyllä tunnistaakin. Mutta sovitaan, että se ei käy täällä, ja jatketaan kirjoittelua entiseen malliin, jookos?

Viime aikoinahan en tosin ihan niin kovin ole siitä enää kirjoittanut, kun se sekoamiseni on vähän niinkuin tasaantunut sellaiseksi "tuolla se taas menee, on se vaan söpö, kiva nähdä sitä taas"-tyyppiseksi meiningiksi. Näin sen muuten viimeksi tänään. Tsih tsih.

Silloin alkuaikoinahan me törmäsimme toisiimme nimenomaan kaikkialla muualla paitsi busseissa, joten tämä ei ole siis sellainen "bussikuski tervehtii autoon tulevaa matkustajaa ja nyt se onneton luulee olevansa jotenkin erityisesti huomioitu"-tarina. Vaan osuimme vastatusten keskustorilla lähes joka aamu, kun odottelin bussia ja se jalkautui muuten vaan sinne, ja sitten satunnaisesti myös päiväsaikaan keskustori/hämeenkatu-akselilla.. ja jos se katsoi ihan joka ikinen kerta silmiin ohi kävellessään, ja joskus hymyilikin, niin vähemmästäkin sitä sekoaa tyttöparan pää.

Kuva-arvoitus Tampereelta, osa 1

Ajattelin, että voisin aina silloin tällöin napsia kuvia joistakin kivoista yksityiskohdista, lähinnä Tampereen keskustasta, ja sitten arvuutella, että tietääkö teistä kukaan mistä kuva on otettu.

Tässä eka:

Kuka tietää mistä tämä kuva on otettu?

Totally pointless

Kipeänä on aikaa surffailla netissä ja tehdä löytöjä. Tai ei tämä mikään uusi löytö ole, mutta välillä unohdettu.

Bradley Cooper
Pretty, isn't he? :)

Ja jostain syystä näen tässä yhtäläisyyksiä siihen nättisilmäiseen ja emotukkaiseen bussikuskiin, vaikkei hiukset täsmääkään.. mutta silmissä ja hymyssä on jotain samaa. Vähemmästäkin sitä nainen saattaa joskus osua "ihan vahingossa" just siihen tiettyyn bussiin. Siis sen bussikuskin takia, ei Bradley Cooperin. Bradleyn takiakin voisin kyllä osua ihan vahingossa ihan minne vaan.

PS. Ei, minulla ei yhäkään ole kuumetta
PPS. Pitäiskö tehdä taas uusi mieskalenteri? Tai keksiä lisää kuukausia vanhaan.

Terveisiä sohvanpohjalta

Mitenkähän sitä on ihmisestä tullutkin sellainen, että pitää potea vähän niinkuin huonoa omatuntoa omasta sairastumisestaan. Kyseessähän ei ole kuin viaton flunssa, eikä kuumettakaan ole ollenkaan, mutta kun päivällä nenä vuoti niin solkenaan, ettei työnteosta tullut enää mitään, niin oli pakko soittaa pomolle, että tää lähtis nyt kotiin. Vähän silleen anteeksipyydellen ja pahoitellen, kun näin tökerösti olen kipeäksi mennyt tulemaan. Ja sitten kun pomo kysyy, että luuletko, että jaksat huomenna kuitenkin tulla töihin, niin vastaan, että luulisin niin. Kun ei sitä kuumetta kuitenkaan ole.

Vaikka olen ihan tosi harvoin kipeä. En edes muista koska olen viimeksi ollut sairaslomalla. Mutta kun..

Ja viimeksi kun tarkistin, niin veteen ei jäänyt kuoppaa, kun otin sormeni pois sieltä. Eli en ole korvaamaton. Edes töissä.

Pitäisi kai opetella vähän itsekkäämmäksi tässäkin asiassa.

Heeeiii

Pienen pieni pikapäivitys. Niille, jotka eivät omista sitä Spotifyta, eivätkä siksi pääseet kuuntelemaan eilistä linkkiä Olavi Uusivirtaan. Nytpä pääseekin kuuntelemaan vaikka koko levyn Levykauppa Äxän sivulta! "Jenni" oli se biisi mistä eilinen otsikko oli napattu. Hopiti hei!

Ja hyvää viikonloppua!

Aurinko aurinko plaa plaa plaa

Inspired by Olavi Uusivirta: Jenni
Käykää kuuntelemassa Spotifysta (tai jostain muualta jos tiedätte jonkun kätevän paikan), youtubesta ja myspacesta kyseistä biisiä ei löytynyt.
Aurinko. Kevät. ♥

We are all innocent

Toisaalla käytyjen keskustelujen aiheuttamien ajatusten seurauksena ajattelin kirjoitella teille hiukan eksästäni. Siitä viimeisimmästä.

Kun tutustuin eksääni, niin se ei todellakaan ollut mikään naistenmies. Päinvastoin. Tyyppi ei ollut koskaan seurustellut, eikä sillä oikeistaan ollut muutenkaan mitenkään kehuttavasti kokemusta naisjutuista. Sitähän en toki siinä vaiheessa tiennyt, se kävi ilmi myöhemmin.

Ei miehessä mitään vikaa kai ollut, vietti elämänsä töissä ja autotallissa autoja ropaillen. Eipä siinä kai liiemmin ole mahdollisuuksia tavatakaan naisia. Ja sitten kun tyyppi oli selkeästi vielä niissä asioissa kovin ujo, eli ei oikeistaan osannut/uskaltanut lähestyä naisia. Ja oli selkeästi hämillään ja ihan hukassa, kun aloin osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Sitkeys ja kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja loppujen lopuksi aloimme hengailla yhdessä. Miehen kokemattomuudesta ei puhuttu, mutta kyllähän se nyt paistoi kilometrien päähän. Vasta viikon yhdessä hengailun jälkeen, jona aikana nukuimmekin vierekkäinkin joka yö, sain vasta ekan pusunkin. Aamulla miehen lähtiessä töihin, tosi nopean ja varovaisen, jonka jälkeen mies melkein juoksi ovesta ulos. Sitten se oli kuulemma miettinyt koko päivän töissä, että mitähän ajattelin siitä.

Myönnän, että uskoni koko hommaan oli välillä koetuksella, kun sitä nyt on tottunut hiukan nopeammin eteneviin miehiin yleensä. Mutta toisaalta, miehen arkuudessa lähestyä minua oli jotain kovin hellyyttävää, enkä tahtonut hoputtaa. Enkä olla se joka lähestyy ensin, kun pelkäsin että säikytän sen tiehensä.

Kaikesta tuosta seurasi sitten kuitenkin kolme vuotta kestänyt seurustelu, joten kärsivällisyys kannatti.

Sitä paitsi. Oikeasti sillä toisen kokemattomuudella ei ole mitään väliä, jos toisesta tykkää oikeasti. Eikä asiasta ollut mielestäni mitään syytä tehdä isoa numeroa, asiat etenivät sitten omalla painollaan. Eikä se sitä paitsi ole ollenkaan pöllömpää tutustua toiseen ensin henkisesti paremmin ennenkuin seksi tulee mukaan kuvioihin. Siinä oli sellainen ihan omanlaisensa kutkuttava fiilis, kun se tietynlainen jännitys säilyi välillämme pidempään.

Ja hei, niin tärkeää kuin parisuhteessa se fyysinen läheisyys ja yhteensopivuus onkin, niin kyllä se henkinen yhteensopivuus ja sielunveljeys silti mielestäni on se tärkein juttu mihin toisessa rakastuu. Se fyysinen puoli hoituu kuntoon sitten yleensä sen henkisen hyvän olon myötä.

"I remember feeling low
I remember losing hope
I remember all the feelings
And the day they stopped "

PS. Ylläoleva kappale ei oikeistaan liity kirjoitukseen mitenkään, mutta kun se vaan on niin hyvä.

Let's dance to Joy Division

City-lehden "Kaikki seksistä"-palsta (itse luin tosin paperiversiota) sai luvan toimia tänään viihdykkeenäni, kun jouduin kuluttamaan aikaani keskustassa. Parasta viihdettä oli ehkä tämän kysymyksen vastaus:

Pidemmissä suhteissa tunnen kumppanin musiikkimaun ja valitsen rakastelun taustalla soivan musiikin sen mukaan. Mutta mikä on parasta rakastelumusiikkia silloin, kun kyseessä on yhden illan juttu?
Nainen, 25

Vastauksen alkuosa ei ollut mitenkään erikoinen, mutta erittäin hyvä pointti oli vastauksen lopussa:

Yhden illan suhteissa kriittistä on partnerista eroon pääseminen yön jälkeen. Myös tässä musiikki voi auttaa. Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu modernin urkumusiikin olevan erityisen tehokasta ihmisten karkottamiseen, mutta Mamba tai Yö käynevät myös.

Niin totta! Minä ainakin karkottuisin samantien noilla musiikeilla.

PS. Pahotteilut kaikille Mamba- ja Yö-faneille, mutta en vaan tykkää. Eikä mun oo pakko jos en haluu.

PPS. Valitseeko joku oikeasti taustamusiikin rakastelulle? Varsinkaan yhden yön jutuissa?!

Harakka huttua hämmentää

Facebookissahan on tällaisia sovelluksia, kuten esim. social me ja are you interested, joissa voi halutessaan tutustua uusiin ihmisiin, tai olla tutustumatta ja klikkailla vaan huvin vuoksi. Mielestäni kyse ei siis ole perinteisestä deittailujutuista, vaan ihan harmittomasta huvituksesta, jota on hirveän vaikea selittää ihmisille, jotka eivät ole itse niitä kokeilleet.

No, joka tapauksessa olen itse tutustunut niissä muutamiin ihan hyviin tyyppeihin ja joitakuita sitten ihan oikeasti tavannutkin ja saanut pari ihan oikeaa uutta kaveriakin samalla. Miehiä siis toki.

Mutta joskus tällaisen virtuaalielämän ja oikean elämän sekoittuminen aiheuttaa myös hiukan hämmentäviä, mutta hauskoja tilanteita. Sillä olen tutustunut erääseenkin tamperelaiseen poikaan, jonka kanssa olen jonkin verran viestinyt ja chattaillyt, ihan muuten vaan, eikä koskaan olla tavattu oikeasti. Kunnes lauantaina törmäsimme baarissa aivan täysin sattumalta!

Tilanne oli jokseenkin hämmentävä, kun näin pojan ja tiesin heti kuka se on. Ja pojan ilmeen kehittymisestä päätellen hänen päässään raksutti muutaman sekunnin, kun tajusi näkevänsä tutun naaman ja koitti yhdistää päässään lankoja, että mistä olen tuttu. Olen nähnyt samaisen pojan ennenkin sattumalta, mutta tilanteissa jossa se ei ole havainnut minua, enkä sitten ole ollut tarpeeksi rohkea mennäkseni juttelemaan. Mutta sen jälkeen olemme tutustuneet enemmän ja jopa kaveerautuneet fb:ssä, joten olisi ollut outoa olla reagoimatta tuttuun naamaan. Onneksi minä olin istumassa ja poika liikkeessä oleva osapuoli, joten se jäi oikeistaan pojan osaksi tehdä valinta tullako juttelemaan vai ei. Tuli se.

Ihan mukavastihan se kai sitten meni, mutta kieltämättä hiukan hämmentävä* tilanne.



*hämmentävä sanottu kolme kertaa. kolmas kerta toden sanoo. ettei vaan jäänyt kellekään epäselväksi, että hämmentävää oli.

Drunken lullabies

Ai niin, ja hyvää pääsiäistä kaikille!

Tuolin kärsimys

Jalat poikki, kyljet naarmuilla, tyhjä pullo nenän edessä.. rankka ilta?

Valokuvatorstain 161. haaste