perjantai 7. tammikuuta 2011

Matkaunelmia




Katselin eilen Yle Teemalta kauniin dokumentin Père-Lachaisen hautausmaasta. Minullahan on tämä juttu kaikkia vanhoja hautausmaita ja kirkkoja kohtaan, että ne kiehtovat ihan valtavasti. Père-Lachaise on yksi niitä paikkoja, missä haluan ehdottomasti päästä kerran eläessäni käymään. En kenenkään tietyn ihmisen haudalla, vaan ihan vaan nähdäkseni sen paikan.

Pahintahan siinä olisi tietysti se, että paikka on niin valtava ja nähtävää niin paljon, että sitä on kai mahdoton yhdessä päivässä nähdä kaikkea, ainakin jos tahtoo oikeasti nähdä eikä vaan juosta läpi. Mutta silti.. tahdon sinne!



Tätä hautausmaata tässä googlaillessani törmäsin sellaiseen tietoon, että Napoleon Bonaparte perusti Père-Lachaisen vuonna 1804, vaikka hautausmaat oli kielletty Pariisissa vuonna 1786 niiden muodostaman terveysriskin vuoksi. Hautausmaat kielletty! Mihin ne sitten laittoi kaikki vainajat?


(kaikki kuvat netistä napsittuja, ei tietenkään omia. ehkä jonain päivänä..)

10 kommenttia:

Penni kirjoitti...

Josko ne vainajat on poltettu silloin? Sehän on tautien leviämisen kannalta turvallinen vaihtoehto.

Tuo kyseinen hautausmaa on todella kaunis paikka, en kyllä ole käynyt, mutta nähnyt siitä tehdyn dokumentin (en ole varma oliko dokumentti sama kuin tämä näkemäsu). Minäkin haluaisin käydä siellä joskus.

Vaikka en oikein tajuakaan haudoilla käymisen "juttua" (siis tätä tapaa käydä sunnuntaisin käydä katsomassa, että kaikki on hyvin tjsp.), niin tuonne on haudattu monta sellaista, joiden haudalla voisin viivähtää.

Minja kirjoitti...

Totta, polttaminen on hyvinkin saattanut olla se juttu silloin.

Eilisen dokumentin nimi oli Ikuisesti. Haastattelivat ihmisiä siellä haudoilla ja välillä seurattiin sellaista tyttöä, joka lopuksi soitti pianolla Chopinia. Siinä lopussa olin hitusen eri mieltä tekijöiden kanssa, kun näyttivät sitä tytön soittoa vaan, kun ihan hyvin olisi voinut näyttää kuvaa hautausmaalta ja antaa sen musiikin soida siinä taustalla. Mutta muuten hyvä ohjelma.

Irwis kirjoitti...

Oij, mie niiiin tahtoisin tuonne myös! ♥ Paitsi etenkin sen yhden "asukkaan" takia niin myös muutaman muun, sekä ehdottomasti myös siksi että tuo on kyllä aivan uskomattoman ihana, kaunis ja upea paikka! :O Oikea paratiisi... Ja todellakin, se on niin iso että siellä varmaan saisi vaikka leiriytyäkin välillä että ehtisi kaiken kauneuden nähdä...

Harmi että olen missannut ohjelman, pitää kurkata areenasta joskos näkyis sieltä.

- Hassua muuten että ollaan tavallaan saman asian parissa askarreltu, kun ite just tänään googletin sitä Morrisonin hautakiven tekstiä :) (ja fanitinkin sitä löytämääni artikkelia FB:ssa) Ja en siis tiennyt tästä ohjelmasta mitään enkä ollut tätä postaustasikaan lukenut.

marko77 kirjoitti...

Itse katsoin saman dokkarin aiemmin ja oli pakko etsiä youtubesta sen nuorena kuolleen ranskattaren biisi. Niin kaunista että! Kuten koko paikka..

Minja kirjoitti...

Irwis, ehkä se oli sitä telepatiaa se samanaikaisuus. :)
Mulla ei oo ketään sellaista must see-asukasta tuolla, mutta luulen että se paikka itsessään on jo elämys. Saatan pakahtua, jos sinne joskus pääsen.

Marko, se oli kyllä kaunis se biisi. Itseeni tosin teki suuremman vaikutuksen sen pianolla soitettu Chopin ja youtubetin vähän lisääkin Chopinia sen jälkeen. :)

marko77 kirjoitti...

Chopin on aina kaunista! :)

Kirsikka kirjoitti...

Voi että, mie tahon tuonne kans! Ja ihanaa, että on muitakin hautausmaa-additekja. :)

Minja kirjoitti...

Pitäiskö järjestää blogiretki Pariisiin, niin päästäs kaikki tuonne! :)

Riikka kirjoitti...

pariisilaiset haudattiin niihin katakombeihin kaupungin alle, niitä käytäviä on siellä kilometreittäin. pieneen osaan pääsee turistitkin, mutta jos liikkuu muissa osissa voi saada rikostuomion. silti siellä kokoontuu kaiken maailman salaseuroja, koska kaikkia sisäänkäyntejä ei ole vieläkään suljettu. siellä on kasoittain pääkalloja ja sääriluita eikä ollenkaan niin kaunista kuin père-lachaisella, joka on minusta ehdottomasti pariisin kaunein hautausmaa. kävin siellä monta kertaa kävelemässä viime vuonna, välillä itkua tuhertaen. toivottavasti pääset joskus katsomaan!

Minja kirjoitti...

Kiitos Riikka tästä tiedosta! Nyt kun sanoit, niin muistankin joskus kuulleeni niistä katakombeista, mutta olivat päässeet unohtumaan. Jännä olisi kyllä niitäkin nähdä.
Mä toivon kovasti, että pääsen vielä jonain päivänä Pariisiin ja Père-Lachaiselle. :)