Minja

Finding the new me

2011-09-25T13:12:00.000+03:00

Identiteettikriisi pakotti muutokseen, mutta en halua eksyttää vakilukijoita (jos sellaisia enää on?), joten tulkaa tänne: http://puhalluskukkaset.blogspot.com/

---

2011-08-11T14:55:00.000+03:00

Muistatteko Kesäpojan? Sitä ei ole näkynyt sen koommin, kun se viime vuoden lopussa lähti töistä pois. Mutta jostain syystä olen viime aikoina ajatellut ja muistellut sitä paljon, vaikka välillä se oli jo vähän unohtunutkin. Kunnes tänään yhtäkkiä näin sen. Aamulla keskustassa. Liian kaukaa ja liian omiin ajatuksiini vaipuneena, ja tajusin sekunnin liian myöhään mitä silmäni näkivät. En voinut muuta kuin katsoa, että siellä se menee ja yhä vaan se näyttää ihan minun näköiseltä. Hämmentävää. Ajatukset onkin sitten olleet vähän karkuteillä lopun päivää. Voihan huoh.

Kesäjuttui

2011-07-29T12:55:00.002+03:00

Kesäloma vetelee viimeisiään. Loma on ollut ihana, hauska, kuuma.. ja liian lyhyt. Paljon asioita on jäänyt tekemättä, mitä loman alkaessa vakaasti päätin tekeväni.

Ruisrockreissu Ihastuspojan ja kumppaneiden kanssa sentään tuli tehtyä. Sää suosi, kaikki sujui muutenkin loistavasti ja meillä oli ihan superhauskaa. Jossain vaiheessa kun istuskeltiin kaksin jossain nurmikolla Ihastuspojan kanssa ja puhuttiin työkavereista, se sanoi, minun olevan kyllä jo työystävä. Se oli kivasti sanottu ja sai mielen entistä hymyilevämmäksi.

Sen lisäksi olen käynyt mökillä, pessyt mattoja, tullut siihen tulokseen, että olen liian vanha pesemään mattoja laiturilla polvillaan, kun en seuraavana päivänä meinannut päästä kävelemään. Paarmoille en ollut silti liian vanha, kelpasin ruoaksi kyllä.

Olen myös nauttinut citykesästä, käynyt Arboretumissa ja maailmanpyörässä ja syönyt ulkolounaita. Rakastan kesä-Tamperetta.

Eilen tapasin taas yhden uuden vanhan blogitutun ekaa kertaa. Tai toista, itseasiassa, eka tapaaminen oli pikaisa ja hämmentävä bussipysäkkikohtaaminen joskus aikoja sitten, mutta nyt tavattiin ensimmäistä kertaa ihan tarkoituksella. Ja kylläpä olikin mukavaa, aika vierähti ihan huomaamatta, vaikka ensin vähän jännitti!

Nyt on toisaalta kiva mennä maanantaina taas takaisin töihin, nähdä kaikkia kivoja työkavereita pitkästä aikaa. Toisaalta taas olisi ihanaa jatkaa tätä päämäärätöntä ja helteistä haahuilua vielä pari viikkoa.

Kesä. ♥

Eläimellistä menoa

2011-07-15T10:49:00.000+03:00

Loma-aamu ♥

2011-07-13T11:42:00.000+03:00

Summertime, and the living is easy...

2011-07-08T09:39:00.002+03:00

Kivoi juttui:

- loma, stockan noutosalaatti ja lounas nurmikolla. Ne jälkkäriks ostetut suklaapäällysteiset karkit ei ollut ehkä ihan loppuun asti mietitty. Puolet pussista suli tunnistamattomaksi mössöksi.

- se kun ehtii nipin napin bussiin, joka ehtii jo nytkähtää liikkeelle, mutta pysähtyy sitten varta vasten ottamaan juuri minut kyytiin ja sisään astuessani huomaan, että se onkin suosikkikuskini, joka sitä ajaa!

- Haloo Helsinki! Harvoin hurahdan bändeihin, joissa on naislaulaja, mutta nyt on niin käynyt. Kuunnelkaa!

Ja sit tää kirjottas jotain. Mut otsikkoa en kyllä keksi.

2011-07-06T17:48:00.000+03:00

Heiii, löysin täältä tällaisen blogin! Pitäiskö siihen kirjoittaa jotain?

Viime kirjoittamisesta on taas jo aikaa. Ja vaikka mitä on ehtinyt tapahtua. Tai no. Aika vähän itseasiassa, mutta jotain. Kävin Helsingissä. Tapasin ihanat Mymskän ja Yllätystytön. Kuuntelin hyvää rokkia ja katselin kauniita, söpöjä ja ihania rokkimiehiä lavalla.

Nyt on loma. Vieläkö muistatte Ihastuspojan? Perjantaina lähden Turkuun rokkailemaan Ihastuspojan ja parin muun tyypin kanssa. Luulen, että siitä tulee hauskaa.

Kuva on Kalasatamasta. Minulla on ziljoona hyvää kuvaa Dave Grohlista, Michael Monroesta, sen uudesta söpöstä kitaristista Dregenistä (ent. Backyard Babies-mies) ja aina ihanista Von Hertzenin veljeksistä, mutta kyllähän te kaikki tiedätte miltä ne näyttää. Siksi laitoinkin tällaisen tunnelmakuvan. Screenillä taitaa olla Grohlin Dave.

Päivä 30: Valinnainen kuva

2011-05-21T12:50:00.000+03:00

Jospa sitä nyt tämän viimeisenkin kuvan tästä haasteesta postailisi, niin on sitten tämäkin tehty. Valinnainen kuva on vähän tylsä aihe, enkä jaksanu alkaa penkoa kauheasti arkistoja, joten valitsin yhden vaan uusimmasta päästä.

Siinäpä se. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta. Ehkä.

Päivä 29: Uusin kuva minusta

2011-05-18T13:48:00.000+03:00

Ai niin, täällä on tällainen blogi ja kuvahaastekin vielä kesken. OMG!

Toiseksi viimeinen aihe on siis uusin kuva minusta. Kuva minusta. OMG!

Siitä se ajatus sitten lähti.

PS. Bloggerin viime viikkoiset tökkyröinnit söivät näköjään edellisen postauksen kommentit lopullisesti (OMG!), muuten taisin selvitä melko vähillä vauriolla siitä.

Päivä 28: Sää

2011-05-12T17:41:00.000+03:00

Periaatteessahan tähän voisi laittaa minkä tahansa ulkona otetun kuvan. Siellä on aina jonkinlainen sää. Mutta laitan nyt viime kesältä yhden sään, jonka muistan hyvin.

Kuva on elokuulta Tahmelan rannasta PispalaFolkin aikaan. Ilma oli todella lämmin ja hikinen, ukkonen jytisteli järven takana ja aika iso osa tuosta harmaudesta oli Venäjän metsäpalojen aiheuttamaa savusumua.

Yhdessä vaiheessa valmistauduimme jo pakenemaan paikalta, koska ukkonen tuntui tulevan ihan päälle tosi kovalla voimalla, mutta meni sitten vähän ohi kuitenkin. Onneksi ei siis paettu, ilta oli sitten tosi kaunis, kun ukkosuhka meni ohi.

Yksi viime kesän parhaista päivistä. ♥

Omena päivässä pitää känkkäränkän loitolla

2011-05-10T18:40:00.000+03:00

Tapahtui kauniina kesäpäivänä.

Kävelin muina miehinä bussipysäkille, kun katseeni kiinnittyi johonkin normaalista poikkeavaan. Mikähän se oikein voisi olla?

Omena! Pakko mennä katsomaan lähempää.

Hei, siellähän on joku viestikin!

Hih!

En ehtinyt antaa omenalle uutta kotia, enkä viedä sitä muualle löydettäväksi, mutta ajattelin edes ikuistaa kohtaamisemme ja jättää sen niille sijoilleen. Toivottavasti joku muu ilahtuu siitä myös.

Kaiken takana siis tämä blogi: http://seikkailevat-esineet.blogspot.com/

Tällaisia olisi kiva löytää lisääkin!

Päivä 27: Teema "kaksi"

2011-05-09T17:40:00.000+03:00

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

2011-05-07T11:02:00.000+03:00

Tämä on sellainen kestonauratuskohde. En nyt ehkä pyrskähdä nauruun joka ikinen kerta, kun näen tämän, mutta kyllä se joka kerta pitää lukea ja hiukan se aina hymyilyttää.

Tämä toinen nauratus on ihan uusi juttu, törmäsin tähän vapunviettopaikkakunnallani. Täällä meillä Tampereella autotielle pykättyjä hidasteita kutsutaan hidasteiksi, kylteissäkin. Mutta tämä jotenkin maanläheisempi ilmaisu ilahdutti minua kovasti. Töyssyjähän ne.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

2011-05-05T19:23:00.000+03:00

Valokuvaaminen kiireellä saattaa tuottaa mielenkiintoisia lopputuloksia. Taidetta?

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

2011-05-04T20:40:00.000+03:00

Tämä aihehan käsiteltiin jo kerran, päivässä 10, silloin vastaukseni oli Jaakko & Jay. Vastaus olisi oikeistaan voinut olla musiikki ylipäänsä, ja se juolahti tänäänkin mieleeni, mutta jätän sen nyt käyttämättä, kerta se Jaakko & Jay tavallaan sisälsi jo sen musiikin.

Mutta tässä kuvassa näkyy oikeistaan kolme asiaa, joista tulen iloiseksi. Kivat kengät (kenkäkaupat on vaaranpaikkoja!), valokuvaus ja photoshoppailu (tykkään käsitellä kuvia jännittävän värisiksi ja kaikkea muuta kivaa, mutta en juuri koskaan silti julkaise missään selvästi muokkailtuja kuvia).

Päivä 23: Kesäkuva

2011-05-03T18:51:00.000+03:00

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

2011-05-02T22:22:00.000+03:00

Pienen vapputauon jälkeen päästään taas asiaan. Tämän päivän aihe on siis "Tästä olen riippuvainen".

Yksi aika oleellinen juttu, jota ilman ei pysty elämään, on ruoka.

Päivä 21: Kun olin pieni

2011-04-28T16:52:00.000+03:00

Kun olin pieni tällä tontilla ei ollut kerrostaloja. Tässä oli entisten Amurin puutalojen jäämistöt. Talot oli purettu, mutta kaikenlaista kivijalkaa ja roinaa oli ympäriinsä. Siellä oli kiva käydä seikkailemassa ja leikkimässä. Näiden tyhjien tonttien ohi kulki myös päivittäinen koulutieni ensimmäisinä kouluvuosina. En oikein tarkalleen muista koska näitä kerrostaloja alettiin rakentaa, mutta se oli surullinen tapahtuma. Hyvä leikkipaikka oli poissa. Nyt vanhoista ajoista on muistona enää nämä neljä tolppaa.

Amurin puutaloista on toki jäljellä vielä Työläismuseokortteli, mutta tämä nyt kerrostaloitettu tontti oli käytännössä melkein minun kotipihassa ja siksi lähempänä sydäntä.

Päivä 20: Teema "erilaiset"

2011-04-27T16:58:00.000+03:00

Tällaiseenkin voi törmätä Tampereella. Kaksi hieman toisistaan poikkeavaa liikeideaa saman katon alla. Hiusmuotoilua ja valokuvataidetta. Kuulostaa hauskalta.

Kuva kannattaa klikata isommaksi, että näkee paremmin tekstitkin.

Päivä 19: Täällä minä asun

2011-04-25T20:59:00.000+03:00

Tuolla minä asun, sateenkaaren alla

Kuva ei ole uusi, tuon epämääräisen kasan paikallekin on jo rakennettu.

Päivä 18: Tunteet

2011-04-24T12:51:00.000+03:00

Päivä 17: Hetki

2011-04-23T22:24:00.000+03:00

Se hetki, kun kesäsade on juuri lakannut ja koko luonto tuoksuu ja näyttää raikkaalle..

♥

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

2011-04-22T19:30:00.000+03:00

Saako laittaa toisen kuvan samana päivänä, kun on kerta sellainen fiilis? Ei se mitään, laitan silti. Tämä on niin ikuisuuspitkä projekti, etten jaksa odottaa huomiseen asti seuraavan kuvan julkaisua, kun kerta keksin jo, minkä laitan.

Ette kai te kuvitelleet, että yhäkään näyttäisin naamaani täällä?

Päivä 15: Rakkaus

2011-04-22T13:24:00.002+03:00

Rakkaus on vaikea asia kuvattavaksi yhdellä valokuvalla. Mutta tämä kuva nyt vaan pompsahti silmille, enemmän kuin muut kuvat, aihetta miettiessäni.

Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että rakastaisin talvea! Tai Turkua. Tai mitään muutakaan tässä kuvassa näkyvää. No, paitsi tietysti aurinkoa. Tämä on enemmän sellainen henkimaailman juttu, jota ei varmaan kukaan muu tajua kuin kuvan ottaja, eli minä itse. Haha.

Päivä 14: Talvikuva

2011-04-21T18:12:00.001+03:00

Talvikuvia tuleekin oikein kaksi kappaletta. Molemmin puolin kannasta.

Ekassa kuvassa ollaan Tammerkosken alkulähteillä, Mältinrannassa. Näiltä nurkilta se lähtee laskemaan Näsijärvestä kohti Pyhäjärveä.

Ja toisessa kuvassa ollaan sitten siellä Pyhäjärven puolella. Koskihan laskee tosin Ratinan suvantoon, tämä kuva on Viinikanlahdelta. Mutta kyllä ne vedet tännekin asti tulee, ennemmin tai myöhemmin. Vierivä vesi ei sammaloidu. Eikun..

Ja hei, kuvien isommaksi klikkaaminen on ihan kivaa!

Päivä 13: Teema "valo"

2011-04-20T17:47:00.000+03:00

Päivä 12: Arkeni

2011-04-18T14:58:00.000+03:00

Arkinen aherrus alkaa aamulla auringonnousun aikaan.

Kuva on otettu tänä aamuna.

Päivä 11: Hullua

2011-04-17T11:26:00.000+03:00

Kaikki hulluus ei aina ole pahasta. Joskus rokkikeikoilla bändin tai yleisön meno saattaa äityä melko hulluksikin. Se on sellaista positiivista hulluutta.

Kuopiolaista hulluutta Tampereelle toi bändi nimeltään Nugget Nemesis.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

2011-04-15T18:38:00.001+03:00

Maailmassa on paljon asioita, jotka tekevät minut iloiseksi, mutta kaikkia niitä ei voi kuvata. Yksi kuvauskelvollinen asia, joka tekee takuuvarmasti iloiseksi on tietysti Jaakko & Jay!

Siitä on jo ihan liian kauan, kun olen viimeksi nähnyt pojat livenä. Toivottavasti kesä tuo taas tullessaan ihania, iloisia Jaakko & Jay-keikkoja! ♥

Päivä 9: Päivän asu

2011-04-14T20:08:00.000+03:00

En omista henkilökohtaista asukuvaajaa.

En omista lattiaan asti ulottuvaa peiliä, jonka kautta olisi helppo saada koko tyttö jalkoja myöten kuvaan.

En jaksanut alkaa säätää automaattilaukaisun kanssa.

Päivän virallinen asu oli tylsä: farkut, t-paita, huppari ja tennarit.

Siksipä saattekin mieluummin päivän kotiasun.

Tämän näköisenä hillun täällä juuri nyt.

Paidassa lukee "Love, Hope & Peace"

Huomaa mätsäävä kynsilakka.

Päivä 8: Suosikkikuva

2011-04-13T22:55:00.000+03:00

Oikeissa suosikkikuvissani on suosikki-ihmisiäni, joten en voi niitä tänne laittaa, mutta ihmisettömistä kuvistani yksi ehdoton lempparini on tämä:

Saving a tree

2011-04-12T20:20:00.000+03:00

Tänään ollaan kuvahaasteen päivässä 7. Kuva, jota en koskaan ole julkaissut. Arvatkaa kuinka paljon sellaisia kuvia löytyy koneeltani? Paljon! Mutta valitsin nyt yhden ihan uusimmasta päästä, jonka olen käsitellyt julkaisukuntoonkin asti, mutta jättänyt sitten koneelle hengailemaan, odottelemaan parempia aikoja tai jotain.

Tykkään tästä kuvasta. Tai tuosta asetelmasta. Näin siinä heti muutakin kuin pelkän kuvattavan puun. Se suorastaan huutaa jotain "pelastakaa puut"- tai "puuta pelastamassa"-tyyppistä hauskaa mielikuvaa ja sanomaa.

Päivä 6: Teema "vihreä"

2011-04-11T20:14:00.001+03:00

Vihreän teeman kuvan valitseminen oli yllättävän vaikeaa, syystä että ensin ajattelin, etten mene siitä missä aita on matalin ja valitse vihreää luontokuvaa. Mutta sitten muutin mieleni ja luontokuvalla mennään.

Ps. kuva kannattaa klikata isommaksi

Päivä 5: Vanha kuva

2011-04-09T16:11:00.000+03:00

Tästä ei kuva paljon vanhemmaksi voi mennä. Siis digikuva, paperikuvia toki olisi vaikka kuinka paljon vanhempia. Tämä kuva on otettu marraskuussa 2006. Lähes ensimmäisiä kuvia ihan ekasta digikamerastani. Itseasiassa, jos tarkkoja ollaan, niin seitsemäs kuva mitä kameralla on otettu.

Ja kuvassahan on tietysi makuuhuoneeni kattolamppu. Pitäähän sitä tytön saada nukkua tähtitaivaan alla. Tavalla tai toisella.

Päivä 4: Harrastus

2011-04-08T20:41:00.000+03:00

Olen ollut mahapöpön kourissa pari päivää, olo on heikko, enkä oikein jaksanut panostaa tämän kertaiseen kuvaan, mutta tällä mennään. Valokuvaus on kai ainoa puuhastelemani juttu, jota voi kutsua harrastukseksi.

Kuva on toteutusteknisistä syistä otettu kännykän kameralla.

Päivä 3: Perheenjäsen

2011-04-06T19:08:00.000+03:00

Minä ja sisko.

Minä vasemmalla, Tiina oikealla.

Päivä 2: Suosikkitavara

2011-04-04T18:15:00.000+03:00

Suosikkitavara. Ei minulla ole suosikkitavaroita. Tykkään kaikista tavaroistani, siksi ne on minun. Mutta kirjat on kyllä vähän sellaisia aarteita ja silmäteriä minulle. Saatan ehkä vähän ahdistua, jos joku niistä on poissa kotoa (=lainassa) pidempään. Tykkään kaikista kirjoistani! Yksi miesihminen ehdotti kerran hyllytilaongelmaani ratkaisuksi, että kirjat voi viedä divariin. Divariin! Ihan sydämestä riipaisi moinen ajatus.

Kirjojen kaverina hyllyssä on ehkä hyllyni kaunein esine, kivisydänkirjatuki. Se painaa kuin synti ja pitää kirjat ojennuksessa.

Hey, it's me!

2011-04-03T09:31:00.001+03:00

Blogihiljaisuus rikkoutuu, koska lupasin osallistua Tiinalasta bongaamaani kuvameemiin. Tarkoituksena on julkaista 30 kuvaa valmiiksi annetuista aiheista. En lupaa, että varmasti saisin ne 30 kuvaa tänne peräkkäisinä päivinä, mutta yritän. Ja tässäpä ne aiheet:

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Jostain syystä päivinä 10 ja 24 on sama aihe, katsotaan miten niiden käy. Ehkä keksin toiseen uuden aiheen, ehkä en. Mutta tämän päivän kuva on kuitenkin omakuva, joten tästä se lähtee, olkaapa hyvät!

The road goes ever on

2011-02-15T20:28:00.000+02:00

Tylsyyden multihuipennus on tajuta kirjoittavansa niin kurjaa blogia, ettei itsekään viitsisi lukea sitä.

Aivoasiaa

2011-02-09T19:13:00.000+02:00

Aamulehti (paperiversio, en voi siis linkata juttuun) väitti tänään ihan pokkana, että ihmisaivot painaisivat neljäsosan ihmisen kokonaispainosta. Miettikääpä, 80 kiloisen henkilön aivot painaisi siis 20 kiloa. Itselläni alkoi kellot soida heti päässä, kun luin tämän ja aloin miettiä, että eihän se voi pitää paikkaansa. En tiedä missä tuonkin toimittajan aivot on olleet, kun se on kirjoittanut tuon neljäsosan faktana.

Asiasta työkavereiden kanssa keskustellessa mietimme sitä, että kuinka paljon lehti voikaan kirjoittaa asioita faktoina ja ihmiset mukisematta nielevät asiat, sen enempää ajattelematta voiko se olla niin.

Oikea vastaus tähän aivojen kokoon on muuten n. 2 prosenttia ihmisen painosta. Aikuisen miehen aivot painavat keskimäärin 1424 grammaa, mutta paino alenee iän myötä 1395 grammaan. Naisen aivot painavat n. 1265 grammaa, alenemisesta ei wikipedian jutussa sanota mitään.

Pienemmät aivot ei tietenkään tarkoita, että naisen päässä olisi vähemmän tietoa tilanpuutteen takia. Naisten aivoissa on tietysti enemmän tietoa, mutta paremmin järjesteltynä ja tiivistettynä. Nih.

Paavon kevät - helmikuu

2011-02-05T10:45:00.002+02:00

Tänään klo. 10.30 Paavon maailma näyttää harmaalta. Lämpötila ulkona on -2°C ja lunta sataa hiljalleen.

Kevätkampa #006

(Katso myös Paavon tammikuu)

Jäniksen vuosi

2011-02-04T16:32:00.000+02:00

Ei mutta hei! Tajusin ihan äsken, että eilen on alkanut minun vuoteni! MINUN! Tästä tulee varmaan hyvä vuosi! :)

Pipo

2011-02-03T14:53:00.001+02:00

Tällä viikolla melkein parasta on ollut niin lämpimät ilmat, ettei ole ollut pakko pitää pipoa, vaan on pärjännyt pelkällä takin hupulla. Vihaan pipoja. Ahdistun henkisesti pipon käytöstä. Alkutalven ensimmäiset pakkaset on aina tuskaa, kun on taas pakko kaivaa pipo esiin, eikä yhtään huvita. Pipon ostaminen on myös aina oma operaationsa, kun en kerta kaikkiaan löydä sellaista pipoa kuin haluaisin, kun en halua minkäänlaista pipoa!

Hupuista tykkään. Hupun alle voi piiloutua aamutuimiin bussissa, kun ei halua vielä työmatkalla kohdata maailmaa. Huppu päässä ja mp3-soittimen kuulokkeet korvissa voi melkein unohtaa, että bussissa on muitakin ihmisiä. Yksi takinoston tärkeimpiä kriteereitä on, että takissa pitää olla huppu. Pysyispä huppukelit, eikä tulis enää pipokelejä ollenkaan. Paitsi huppukelitkin saa kyllä luvan loppua pian ja tulla ihan avopääkelit.

kuva: http://www.myconfinedspace.com/2010/02/24/cthulu-beanie/

Vaatekaappi

2011-01-30T14:44:00.001+02:00

Vinkki kaikille, jotka tykkäävät (nuorista) kauniista miehistä ja hyvistä fantasiaelokuvista.

Ben Barnes, vm -81, eli luojan kiitos, ei ihan hävyttömän nuori:

Dorian Gray-elokuva:

Narnian tarinat: Prinssi Kaspian:

Olen katsonut tuon Dorian Gray-elokuvan jo jonkin aikaa sitten ja vaikutuin sekä leffasta että pääosanesittäjästä. Tänä aamuna katselin Prinssi Kaspianin ja ilokseni tajusin Dorian Grayn olevankin tällä kertaa Prinssi Kaspian! Ensi viikolla ajattelin katsastaa vielä Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin.

Ja hei, kaikki nuo elokuvat ovat varsin upeita, hienoja ja ihania, vaikket vaikuttuisikaan kauniista nuorista miehistä. Tai siis, enhän niitä maailman ääriä ole vielä nähnyt, mutta olen varma, että rakastan sitäkin. Suosittelen!

Ps. Narnian tarinat kannattaa toki aloittaa Velhosta ja leijonasta (jonka alkuperäinen nimi on The Lion, the Witch and the Wardrobe, en ymmärrä miksi se vaatekaappi on pudotettu pois suomennoksessa!), jotta saa enemmän irti näistä Kaspianin matkoista.

15 laulajaa

2011-01-28T17:12:00.000+02:00

Facebookin puolelta bongasin tällaisen meemintapaisen.

The rules: Don't take too long to think about it. Fifteen vocalists that will always stick with you. List the first fifteen you can recall in no more than fifteen minutes. And in no particular order.

Vapaasti suomennettuna siis pitää listata 15 minuutissa 15 vokalistia, jotka ovat liimaantuneet minuun kuin kärpäspaperi. Tai roikkuvat minussa kuin takiaispallot. Ensimmäiset 15 jotka tulee mieleen, vapaassa järjestyksessä. Tässä minun mielenjuolahdukseni:

1. Davey Havok (AFI)

2. Jared Leto (30 seconds to Mars)

3. Sampsa Sarparanta (No Shame)

4. Miikka Koivisto (Disco Ensemble)

5. M. Shadows (Avenged Sevenfold)

6. Robert Smith (The Cure)

7. Otto (Tehosekoitin, God Given Ass)

8. Jasse Salonen (Hybrid Children)

9. Tim Armstrong (Rancid)

10. Herra Ylppö (Maj Karma, Herra Ylppö ja ihmiset)

11. Ville Tuomi (Suburban Tribe, Kyyria)

12. Ian Astbury (The Cult)

13. Eddie Vedder (Pearl Jam)

14. Jyrki 69 (The 69 eyes)

15. Matthau Mikojan (Matthau on pakko ottaa mukaan, koska se seuraa minua kuin hai laivaa. Tai ainakin törmään siihen jatkuvasti Tampereen kaduilla. Varmaan se stalkkailee minua!)

Ihmissuhdehöpinöitä

2011-01-26T15:40:00.002+02:00

Minulla on uusi paras työkaveri, M. Tai ei se enää niin uusi ole, mutta siitä ei ole täällä liiemmin puhuttu. Enkä tiedä onko se oikeistaan paraskaan, ehkä se on tasoissa Ihastuspojan kanssa. Ne on molemmat parhaita työkavereita.

Meidän parhaimman työkaveruuden alku M:n kanssa oli vähän takkuinen. Aluksi, kun se kesällä tuli taloon, meidän välit oli kohteliaat mutta etäiset. Yhteistä säveltä ei oikein tahtonut löytyä. Eikä sitä kauheasti edes yritettykään löytää. Sitten joskus alkutalvesta kävi niin, että osuttiin yhtäaikaa kahvihuoneeseen, niin ettei siellä ollut ketään muuta, ja ihan arkipäiväisestä asiasta aloitettu jutustelu kehkeytyikin kunnon keskusteluksi ja sai asiat jotenkin vaan loksahtamaan paikoilleen ja yhtäkkiä tajusin, että mehän ollaan ihan samalla aaltopituudella. Ja siitä se sitten lähti. Pienestä on joskus kiinni, ettei melkein mennyt hyvä ystävyys sivu suun.

Muistatteko sen tyypin, josta ei enää pitänyt puhua? Se isoin syy siihen, miksi olin niin loukkaantunut/vihainen sille, oli se kun se vaan lakkasi pitämästä yhteyttä, jätti vastaamatta viesteihin, ilman minkäänlaisia selityksiä tai pahoitteluja. Nyt olemmekin yllättäen solmineet rauhan. Se otti yhtäkkiä sunnuntai-iltana yhteyttä facebookissa ja pyysi anteeksi tekemisiään, tietää toimineensa tyhmästi, eikä edes yrittänyt keksiä mitään ontuvia selityksiä/tekosyitä tyhmälle käytökselleen. Enkä jaksa enää olla vihainen sille. Sain kuitenkin sen anteeksipyynnön, jota en uskonut koskaan saavani.

Girl's not grey

2011-01-23T21:51:00.001+02:00

Bloggaushalut on taas kateissa. Kuvablogia olen kyllä viime aikoina päivittänyt ahkeraankin, mutta tekstiä ei vaan synny. En ole oikein saanut itseäni raahattua ottamaan uusia kuvia, mutta olen innostunut muokkailemaan ja käsittelemään vanhoja kuvia.

Kaikenlaiset valokuvahaasteblogit on siihen tarkoitukseen hyviä, niin saa ns. luvan kanssa tuputtaa tuotoksiaan nähtäville.

Kuvasin minä yksi päivä vähän talveakin, mutta kaikki oli niin pelkkää valkoista, valkoista, valkoista.. että se alkoi käydä tylsäksi.

En ole kertaakaan koko talven aikana valittanut blogissa tai facebookissa, että on liian kylmä, liian pimeä, liikaa lunta. Hyvä minä.

Saisi se kesä silti jo tulla.

Tajusin muuten tänään, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa. Normaalisti luettelen aina ne perinteiset, ostaisin talon/asunnon, lähtisin matkalle ja niin pois päin, mutta tänään tajusin mitä ihan oikeasti haluaisin ihan heti ekana tehdä. Tahdon nähdä AFI'n livenä! Tähän unelmaan tosin liittyy vahvasti se matkalle lähtö kuitenkin, koska tätä bändiä tuskin tullaan näillä näkymin Suomessa näkemään, joten matka Amerikan maahan olisi tehtävä.

Mutta kun sen näkisin, niin sitten olisin onnellinen.

Taidankin lähteä tästä lottoamaan.

Poikakalenteri 2011

2011-01-12T16:37:00.005+02:00

Jokin aika sitten lupasin, Tiinan kommenttilaatikossa, että teen tälle vuodelle poikakalenterin eri miehillä kuin viime vuonna. Tästä meinasi tulla varsin haastava koitos, kunnes tajusin, että en käyttänyt siinä viime vuotisessa kalenterissa ollenkaan niitä kaikista parhaita, koska olin jo kerran maininnut ne yhdessä tyngäksi jääneessa kalenteriviritelmässä! Haha! Ja koska tämä on minun blogi ja minun säännöt, niin saan käyttää niitä nyt. Niitä parhaitahan on neljä, joten kahdeksan uutta jouduin silti keksimään.

Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, olisi mennyt jo liian vaikeaksi se.

Ja hei, listalla on muitakin kuin peikkotukkaisia meikattuja miehiä!!

TAMMIKUU

Synyster Gates, Avenged Sevenfoldin kitaristi

Synyster on ensimmäinen onnekas niistä neljästä,

jotka saivat uuden mahdollisuuden tässä kalenterissa.

HELMIKUU

M. Shadows, Avenged Sevenfoldin laulaja

Myös yksi niistä neljästä.

MAALISKUU

Jared Leto

Jared on myös yksi parhaista. Tietysti.

(Jaredin silmät ansaitsivat melkein oman kalenteripaikkansa,

onhan niille perustettu facebookiinkin omia fanisivuja)

HUHTIKUU

Hessu Maxx, Reckless Loven rumpali

Ei, minä en kuuntele Reckless Lovea, mutta

voin kyllä katsoa videoita ja kuvia niistä. Tai Hessusta.

TOUKOKUU

Gerard Way, My Chemical Romancen laulaja

Erityisesti uusi punatukkainen Gerard uppoaa. Nam.

KESÄKUU

Dwayne Johnson eli The Rock

Tykkään minä muistakin kuin meikatuista rokkareista.

HEINÄKUU

Davey Havok, Afin laulaja

ELOKUU

Chris Daughtry

Chris osallistui joitakin vuosia sitten American Idoliin,

mutta ei voittanut sitä.

SYYSKUU

DJ Ashba, kitaristi (mm. Guns'n'Roses, Sixx Am)

DJ:n nimikirjaimet ovat lyhennys etunimistä Daren Jay,

eikä siis suinkaan tarkoita mitään tiskijukkaa.

DJ on paras niistä neljästä parhaasta.

Eli kaikista paras. ♥

LOKAKUU

Tomi Joutsen, Amorphiksen laulaja

Jotta ei unohdeta fiksaatiotani rastapäisiin miehiin.

MARRASKUU

Ville Tuomi, Suburban Triben laulaja

Ne rastat..

JOULUKUU

Adam Lambert, myös American Idol-kilpailija

Tiedän, että Adam tykkää pojista, mutta ei se tee siitä

yhtään vähemmän hyvännäköistä.

Siinäpä ne. Mitäs sanotte?

Matkaunelmia

2011-01-07T18:58:00.001+02:00

Katselin eilen Yle Teemalta kauniin dokumentin Père-Lachaisen hautausmaasta. Minullahan on tämä juttu kaikkia vanhoja hautausmaita ja kirkkoja kohtaan, että ne kiehtovat ihan valtavasti. Père-Lachaise on yksi niitä paikkoja, missä haluan ehdottomasti päästä kerran eläessäni käymään. En kenenkään tietyn ihmisen haudalla, vaan ihan vaan nähdäkseni sen paikan.

Pahintahan siinä olisi tietysti se, että paikka on niin valtava ja nähtävää niin paljon, että sitä on kai mahdoton yhdessä päivässä nähdä kaikkea, ainakin jos tahtoo oikeasti nähdä eikä vaan juosta läpi. Mutta silti.. tahdon sinne!

Tätä hautausmaata tässä googlaillessani törmäsin sellaiseen tietoon, että Napoleon Bonaparte perusti Père-Lachaisen vuonna 1804, vaikka hautausmaat oli kielletty Pariisissa vuonna 1786 niiden muodostaman terveysriskin vuoksi. Hautausmaat kielletty! Mihin ne sitten laittoi kaikki vainajat?

(kaikki kuvat netistä napsittuja, ei tietenkään omia. ehkä jonain päivänä..)

Uusi vuosi, uudet kujeet

2011-01-02T14:48:00.000+02:00

Uskottelen itselleni vaihtelevalla menestyksellä, että Kesäpojan lähtö on tarkemmin ajatellen hyvä asia. Koska olihan se nyt alunperinkin tyhmää mennä ihastumaan varattuun mieheen. Mutta minkäs teet. Antti Tuiskua lainaten: "yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa". Siinä ei järjellä ole useinkaan paljon sanomista. Mutta toisaalta, koska hyvin tiedostin sen parisuhteellisuuden, en siitä varsinaisesti mitään koskaan odottanutkaan. Niin tai näin, se jättää kyllä tyhjän aukon työpäiviin ja annan itselleni luvan kaivata sitä tarvittavan määrän.

Ja kuten tiedämme, ihastuminen ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma, joten voitte siellä henkeä pidätellen jo odotella koska sekoan taas jostain uudesta tyypistä, enkä muista enää koko Kesäpoikaa ollenkaan.

Ja sitä paitsi, mitä minä miehillä. Onhan minulla Paavo! Muistakaa seurata Paavon kevään etenemistä. Ja jos Paavon elämässä tapahtuu jotain jännää, niin saatte ehkä kuulla Paavosta useamminkin kuin vain joka kuun eka lauantai.

Yksi asia, mistä Paavo ei muuten tykkää, on ylemmiltä parvekkeilta alas karistavat tupakoitsijat! Kaunis valkoinen hanki on aina ihan tuhkan täplittämä. Tyhmät tupakoitsijat.

Paavon kevät

2011-01-01T23:38:00.000+02:00

Hei kaikki, tässä on Paavo Parveketonttu.

Tästä päivästä alkaen seurataan kevään etenemistä Paavon silmin joka kuukauden ekana lauantaina. Tämä kuva ehti juuri ja juuri lauantain puolelle, se on otettu 1.1.2011 klo 23.20. Ulkona on pimeää, lumista ja -10 astetta.

Paavo sanoo kaikille hei ja tervetuloa mukaan!

Ja tästähän se ajatus lähti: Kevätkampa-haaste

End of an era

2010-12-31T14:10:00.000+02:00

Vuoden viimeinen työpäivä oli samalla myös viimeinen työpäivä Kesäpojan työkaverina. Maailma on joskus epäreilu ja väärät ihmiset joutuvat lähtemään. Tai väärät ainakin jos minulta kysytään. Se lähti ja minä jäin. Hei vaan ja hyvää uutta vuotta.. vaikka olisin tahtonut sanoa paljon muutakin.

Onneksi yhä on sentään maailman parhaat työkaverit Ihastuspoika ja M, jotka saavat aina hyvälle tuulelle. Ja joista Ihastuspoika tuntui jotenkin tajuavan/huomaavan että Kesäpojan lähtö sai minut hiukan pois raiteiltani.

No, elämä jatkuu ja uusi vuosi tuo ehkä taas uudet kujeet. Niitä odotellessa.

Kaikesta huolimatta oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Jingle bells

2010-12-24T09:21:00.000+02:00

Yhtään en tiedä mitä nuo tuossa alussa höpisee, yläasteen saksankielentunnit ei ihan riitä.. mutta hauska versio ja video. Jos aiot kuunnella koko jouluna vain yhden joululaulun, niin tämä on se joka kannattaa kuunnella.

Ps. Onko liian myöhäistä toivoa pukilta pakettiin tuota laulajaa?

Hauskaa joulua!

2010-12-23T19:33:00.000+02:00

Hip hoi tipsun tapsun...

2010-12-21T19:02:00.000+02:00

...tontun jäljet lumeen jäi..

Damn It's Good!

2010-12-18T12:15:00.000+02:00

Rokkia lauantaipäivään. Tykkään.

Huolestuttavampaa on se, että huomaan tykkääväni myös Volbeatin Fallen-biisistä. En niin paljon kuin tästä Mustaschista, sentään, mutta vähän kumminkin.

Mielenrauha

2010-12-16T21:30:00.000+02:00

Valokuvatorstain 189. haaste

Joulu pulkassa

2010-12-14T20:45:00.000+02:00

Tänä vuonna olen ylittänyt itseni. Jouluun on vielä yli viikko aikaa ja minulla ei ole joulustressistä tietoakaan. Kaikki on tehty, minun ei tarvi mennä joulun takia mihinkään kauppaan, ei menettää hermoja ruuhkassa, eikä varsinkaan tuskailla kun en keksi lahjoja ihmisille. Joulu saa tulla!

Ja jostain syystä tämä kamala pakkanenkaan ei ahdista juuri ollenkaan. Mistähän nyt oikein tuulee..

Joulu saapui Tampereelle

2010-12-13T15:46:00.000+02:00

PS. Arvatkaa kenen sormet jäätyi aamulla kalikoiksi. Kaikkea sitä blogin vuoksi tulee kärsittyä.

Tällainen vuosi tällä kertaa

2010-12-11T18:25:00.001+02:00

Vuosi lähenee loppuaan. Vuoden lopuksi on ollut tapana muistella menneitä. Olen ehkä vähän etuajassa, vuotta on vielä jäljellä monta viikkoa, mutta nyt huvitti tehdä tällainen.

IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

- En ehkä ystävää, mutta uusia mukavia kavereita jokusen.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

- Söin ekaa kertaa Subwayssa! :D

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

- En.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

- Kesä, Avenged Sevenfoldin keikka marraskuussa Helsingissä, Ihastuspojan vieressä nukuttu yö.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

- Voiko yksipuolista vihastumista kutsua riitaantumiseksi? Ehkä ei.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

- En mielestäni.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

- En ole ikinä saanut porttikieltoa minnekään.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

- En, en ole koskaan käynyt yksin elokuvissa.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

- En tänäkään vuonna. Vaikka tatuoinnin ottamisesta olen tänä vuonna puhunut enemmän kuin aiempina vuosina, on se silti yhä jäänyt tekemättä.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

(en muuten tajua tämän väliotsikon pointtia, mutta ei kai sen niin väliä)

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

- Riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Tavallaan Kesäpoika on tietysti paras, mutta toisaalta yksi toinen työpaikan "kesäpojista" on kaverimielessä minulle paljon tärkeämpi.

Synnyttikö kukaan läheisesi?

- Kyllä! ♥

Kuoliko kukaan läheisesi?

- Ei kukaan oikein läheinen läheinen, mutta yksi kaveri kyllä.

Missä maissa kävit?

- Suomenmaassa.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2011, joka ei onnistunut vuonna 2010?

- Lottovoiton.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?

- Oon huono päivämäärissä, mutta saatan ehkä muistaa, että se Avenged Sevenfoldin keikka oli 22.11.

Vuoden suurin saavutuksesi?

- Että olen selvinnyt järjissäni tästäkin vuodesta.

...ja suurin epäonnistuminen?

- No oisko se sitten se, etten onnistunut saamaan Veetä vakuuttuneeksi siitä, että olisin tarpeeksi kiinnostava, jotta kanssani olisi voinut viettää hiukan enemmän aikaa.

Kärsitkö vammoista?

- Lähinnä henkisistä.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

- Uusi kamera.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

- Nääh, omani? No kaikkien kivojen ihmisten, joiden kanssa olen hengannut tänä vuonna.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

- Sen, josta ei enää puhuta. Se voisi olla mukana myös tuossa kiitosjutussa, mutta sen loppuvuodesta aiheuttama ahdistus kumoaa kaiken aikaisemman positiivisen.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

- Elämiseen.

Mistä innostuit eniten?

- Toistanko itseäni, jos sanon, että Avenged Sevenfoldin keikasta? Tai no ehkä se läheisen ihmisen raskaus ja synnytys olivat oikeasti sellaisia juttuja, jotka saivat aika riemukkaan vastaanoton. Varsinkin silloin kun tämä uutinen saavutti minut en oikein tiennyt mitenkä päin olisi ollut. Se oli iloinen uutinen.

Vuoden 2010 ihmiset:

- Kaikki kivat, tietty.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

- En sanoisi, että surullisempi, mutta en ehkä ihan niin onnellinen kuin viime vuonna tähän aikaan. Mutta en missään nimessä onnetonkaan.

Rikkaampi vai köyhempi?

- Aina yhtä köyhä.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

- Ehkä jonkinlainen kunnosta huolehtiminen olisi ollut paikallaan.

...entä vähemmän?

- Syönyt.

Miten aiot viettää joulun?

- Perinteisesti vanhempien luona.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

- Ei kai siitä parane mennä mitään kuitenkaan muuttelemaan. En luopuisi edes niistä asioista, jotka eivät sitten loppujen lopuksi menneet niinkuin odotin.

Rakastuitko vuonna 2010?

- Olen aika arka käyttäämään sanaa rakastuminen, mutta yksi oli tärkeääkin tärkeämpi. Sanoisin jopa että rakas. Ihminen, ystävä.. mitä lie. Kunnes se oli idiootti ja sitten siitä ei enää puhuta. (huomaatteko kuinka hyvin osaan olla puhumatta siitä? toisaalta, tämä kysely tavallaan pakottaa siihen)

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

- No miten sen nyt ottaa. Oli se yksi yö Ihastuspojan kanssa, mutta en jotenkin miellä sitä yhden yön jutuksi. Se oli vaan kaksi ystävystä, jotka yhtenä iltana sattuivat alkoholin vaikutuksen alaisena vähän pussailemaan ja nukkumaan vieretysten. Ehkä se oli yhden yön juttu silti, mutta erilainen sellainen.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

- Gilmoren tytöt ja Big bang theory.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

- En vihaa. Olen pettynyt ja vihainen (en tosin enää niin paljoa, se menee ohi), mutta en vihaa.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

- Olen lukenut vuoden aikana niin paljon kirjoja. Aikamatkustajan vaimo oli loistava. Linnunrata-trilogian kuudes osa Vielä yksi juttu... oli hyvä, kun pääsi yli siitä, että se on väärän kirjailijan kirjoittama. Kirjavaras oli jännittävällä tavalla erilainen. Sinisilmä oli erilaista Joanne Harrisia kuin mihin olen tottunut, mielenkiintoinen.

...entä musiikillinen löytö?

- The Dwyers ja Versus All (tuolta Versus All'in nettisivuilta on muuten mahdollista ladata ilmaiseksi bändin koko levy, suosittelen!)

Mitä halusit ja sait?

- Lämpimän kesän!!

Mitä halusit, muttet saanut?

- Näissä kysymyksissä käännetään oikein puukkoa haavassa.. Oisko tähän kohtaan oikea vastaus taas se, josta ei puhuta.

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

- Liisa Ihmemaassa oli eka 3D-elokuvani, se oli hieno. The Imaginarium of Doctor Parnassus. Mr Nobody. Niin ja tietysti Pan's Labyrinth! Minulle uusi elokuva tänä vuonna.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

- Kävin töissä. Illalla kahvittelin yhden kaverin kanssa.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

- Kolmea. Pistin yhdellä viime vuotta paremmaksi.

Oletko joutunut tappeluun?

- En tietenkään.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

- En mitään punaisia päin kävelemistä pahempaa.

Oletko juonut "perseitä"?

- En harrasta.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?

- En. Katuminen on turhaa. Tehty mikä tehty.

Still Beautiful

2010-12-09T15:02:00.000+02:00

Jei, sain palkinnon! Ihana Yllätystyttö kaivautui onneksi esiin kolostaan taas bloggailemaan ja jakoi heti palkintoja. Kiitos kaunis.

Tämän kanssa tuli se juttu, että pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestään. Minähän olen kerran sen jo tehnyt, mutta ei kai seitsemän lisäasiaa ole pahitteeksi.

Katsotaanpa mitä sitä keksitään..

1. Työasentoni läppärin kanssa on tosi ergonominen. Istun sohvalla, jalat pöydällä, läppäri sylissä. Hiukan väsyneenä valahdan vielä sellaiseen puolimakaavaan asentoon, jotta saan nojattua pääni selkänojaan.

2. Olen jonkinverran taikauskoinen. Puhallan irronneita ripsiä ja esitän niille toiveita. Kuten myös tähdenlennoille. En pidä siitä, että pahoista asioista lasketaan leikkiä, koska se on ikäänkuin asioiden manaamista käymään toteen.

3. Jos pitäisi keksiä yksi hyvä puoli talvesta, se olisi ehdottomasti se, että ulos lähtiessä ei ole samanlaisia paineita "näyttää hyvältä" kuin kesällä, koska se kaikki piilotetaan paksujen takkien, huivien ja pipojen alle.

4. Minä höpisen ja mutisen ääneen yksikseni kotona. Ja laulan musiikin mukana. Viime aikojen bravuurinumeroni on ollut Avenged Sevenfoldin Tonight the world dies.

5. Minulla ei ole kotona yhden yhtä kukkasta tai viherkasvia. En tiedä miksei, en vaan ole hankkinut. Minulla oli muutama kukkanen edellisessä elämässä, mutta erossa en ottanut niitä mukaani kun lähdin.

6. Pelkään joskus pimeässä. Silloin tällöin joudun jättämään keittiön liesituulettimen pikkuvalon yöksi päälle, jos olen tarpeeksi hötkyllä päällä, että säpsähtelen kaikkia ääniä ja muka silmänurkasta näkemiäni häilyntöjä.

7. Näin viime yönä unta Kesäpojasta. Pelastin sen jostain voimakkaasti virtaavasta vedestä (en tiedä miten se oli joutunut sinne) ja sitten vain maattiin jossain maassa hiljaa sylikkäin pitkän aikaa, kun se oli kylmissään ja säikähtynyt (jostain syystä se ei kuitenkaan ollut yhtään märkä). Se tuntui vähän liian todelta taas. Huoh.

Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että oikeasti aamulla töissä, heti lähes ensitöikseni melkein tupsahdin sen syliin, kun se tuli kulman takaa yllättäen vastaan. Tuplahuoh.

100 kirjaa x 2

2010-12-05T12:05:00.003+02:00

Löysin Ofelian blogista tällaisen kirjahaasteen. Listassa on 100 kirjaa, jotka ihmisen pitäisi kai elämänsä aikana lukea ja tehtävänä on lihavoida ne kirjat, jotka on itse lukenut. Listoja on kaksi, BBC:n englanninkielinen versio ja sitten suomalainen lista, josta löytyy kotimaisiakin kirjoja.

Aloitetaan BBC:n listasta:

1. Pride and Prejudice – Jane Austen

2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien

3. Jane Eyre – Charlotte Bronte

4. Harry Potter series – JK Rowling

5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee

6. The Bible

7. Wuthering Heights – Emily Bronte

8. Nineteen Eighty Four – George Orwell

9. His Dark Materials – Philip Pullman

10. Great Expectations – Charles Dickens

11. Little Women – Louisa May Alcott (tahtoisin sanoa, että olen lukenut tämän joskus lapsena, mutta en muista varmaksi)

12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy

13. Catch 22 – Joseph Heller

14. Complete Works of Shakespeare

15. Rebecca – Daphne Du Maurier

16. The Hobbit – JRR Tolkien

17. Birdsong – Sebastian Faulks

18. Catcher in the Rye – JD Salinger

19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger

20. Middlemarch – George Eliot

21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell

22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald

23. Bleak House – Charles Dickens

24. War and Peace – Leo Tolstoy

25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams

26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh

27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky

28. Grapes of Wrath – John Steinbeck

29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll

30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame

31. Anna Karenina – Leo Tolstoy

32. David Copperfield – Charles Dickens

33. Chronicles of Narnia – CS Lewis

34. Emma – Jane Austen

35. Persuasion – Jane Austen

36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis

37. The Kite Runner – Khaled Hosseini

38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere

39. Memoirs of a Geisha – William Golden

40. Winnie the Pooh – AA Milne

41. Animal Farm – George Orwell

42. The Da Vinci Code – Dan Brown

43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez

44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving

45. The Woman in White – Wilkie Collins

46. Anne of Green Gables – LM Montgomery

47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy

48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood

49. Lord of the Flies – William Golding

50. Atonement – Ian McEwan

51. Life of Pi – Yann Martell

52. Dune – Frank Herbert

53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons

54. Sense and Sensibility – Jane Austen

55. A Suitable Boy – Vikram Seth

56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon

57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens

58. Brave New World – Aldous Huxley

59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon

60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez

61. Of Mice and Men – John Steinbeck

62. Lolita – Vladimir Nabokov

63. The Secret History – Donna Tartt

64. The Lovely Bones – Alice Sebold

65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas

66. On the Road – Jack Kerouac

67. Jude the Obscure – Thomas Hardy

68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding

69. Midnight’s Children – Salman Rushdie

70. Moby Dick – Herman Melville

71. Oliver Twist – Charles Dickens

72. Dracula – Bram Stoker

73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett

74. Notes from a Small Island – Bill Bryson

75. Ulysses – James Joyce

76. The Bell Jar – Sylvia Plath

77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome

78. Germinal – Emile Zola

79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray

80. Possession – AS Byatt

81. A Christmas Carol – Charles Dickens

82. Cloud Atlas – David Mitchell

83. The Colour Purple – Alice Walker

84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro

85. Madame Bovary – Gustave Flaubert

86. A Fine Balance – Rohinton Mistry

87. Charlotte's Web – EB White

88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom

89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle

90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton

91. Heart of Darkness – Joseph Conrad

92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery

93. The Wasp Factory – Iain Banks

94. Watership Down – Richard Adams

95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole

96. A Town Like Alice – Nevil Shute

97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas

98. Hamlet – William Shakespeare

99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl

100. Les Miserables – Victor Hugo

19/100 jos laskin oikein.

Paljon on siis vielä luettavaa!

Sitten suomalainen versio:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja (ainakin luin niitä tosi paljon joskus lapsena, en nyt voi sataprosenttisesti vannoa, että olen lukenut ihan kaikki, mutta ainakin melkein)

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia (tää oli jo tuolla ekassa listassa epävarma, en muista olenko lukenut)

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

31/100

Tää menikin jo vähän paremmin, mutta silti vielä niin paljon luettavaa!

Taidankin tästä lähteä kirjastoon heti seuraavana arkipäivänä.

Ja hei, haastetta saa mieluusti jatkaa ja olis kiva jos huikkaisit kommenttiboksiin, jos teet tämän.

Fly away on my zephyr

2010-12-03T17:07:00.000+02:00

Tiesittekö, että flyer eli flaijeri eli lentolehtinen voi olla suomeksi myös lennäkki? Minä en tiennyt ennenkuin aloin lukea Guns'n'Rosesista kertovaa Watch you bleed-kirjaa. Siinä suomentaja toistuvasti käyttää sanaa lennäkki. Tyypit jakelee lennäkkejä mainostaakseen keikkojaan. Kuulostaa typerältä.

Rinkelitarjoilu

2010-12-01T19:02:00.003+02:00

Turhautuneen näköinen nuori poika jakeli keskustorilla, tänään Tampereella avatun Levykauppa Äxän, mainoksia. Kaikki ihmiset kävelivät ohi jalkoihinsa katsellen, eikä kukaan huolinut mainosta. Poika näytti ihan aidosti ilahtuneelta, kun otin jo usean askeleen päästä siihen katsokontaktin, jotta se tajuaisi, että minä huolin kyllä sen lappusen. Kiitinkin vielä.

Seppälän joulunalusmyynnin yöasut ovat aina ihan liian houkuttelevia. Sorruin tänään ostamaan kahdet ihanat pyjamat. Joku voisi luulla, että se on ihan sama millaisissa vaatteissa sitä nukkuu, mutta ei se niin ole. Mukavat ja pehmeät yövaatteet on kaiken a ja o. Exäni ei tajunnut muuten ollenkaan, miksi nukkumaan mennessä pitää pukea päälle.

Se, josta ei enää puhuta, huuteli facebookissa eilen ihmisten puhelinnumeroiden perään, kun oli hukannut puhelimensa. En laittanut omaani. Eipähän ole sitten sitä vaaraa, että se humalapäissään keskellä yötä kuvittelisi yhtäkkiä taas ikävöivänsä minua ja haluaisi kertoa sen (sitä ei kylläkään ole tapahtunut tämän viimeisen välirikon myötä, joskus ennen muinoin kyllä). Kaikenlisäksi se oli käynyt aamuyön tunteina tykkäämässä yhdestä kuvastani. Teki mieli huutaa, että ei sinulla ole enää lupaa tykätä minun kuvista, mutta pysyin hiljaa. (ja joo, tiedän, että voisin piilottaa kaikki kuvani siltä tai vaikka heittää koko tyypin pois kavereistani, mutta jotenkin en koe sitä tarpeelliseksi kuitenkaan)

Tässä mäkihyppyä televisiosta katsoessani tulin juuri siihen tulokseen, että "jury" on ehkä maailman vaikein sana suomalaisille. Yksi sanoo jury, toinen jyry, kolmas juri, neljäs saattaa sanoa jopa tsuri. Saipa yksi ihminen sen kerran sanottua että juru. Vaikeaa on.

Runaway

2010-11-28T10:54:00.000+02:00

***

Pictures of you

2010-11-27T17:18:00.000+02:00

Olen tässä erinäisistä syistä mietiskellyt ihmisen ulkonäön arvioimista pelkän valokuvan perusteella. Kuten vaikka nyt jossain nettitreffisivustoilla tai facebookin areyouinterested-tyyppisillä sivuilla. Koska tosiasiahan on, että sellaisilla sivuilla ihminen luo mielikuvansa toisesta pelkän kuvan perusteella, ja useimmiten vielä yhden ainoan kuvan.

Mutta sitten katson sellaisten ihmisten kuvia, jotka tunnen oikeassakin elämässä, kuten Kesäpoika, ja mietin, että kiinnostuisinko siitä pelkän kuvan perusteella ja tulen tulokseen, että enpä usko. Tai töin nuori söpö poika. Jos minun pitäisi pitää sitä söpönä pelkän fb-profiilikuvan perusteella, niin en pitäisi. Ja oikeasti ne kumpikin on mitä mukavimman näköisiä miehenpuolikkaita.

Ja silti sitä itsekin on kovin hanakka päättämään yhden kuvan perustella kuka ihminen on viehättävä ja kuka ei.

Elämää aikojen alussa

2010-11-21T16:56:00.000+02:00

Luin jostain blogista muistelua teiniajoista, ja siitä kuinka ihastuksia stalkattiin jossain irc-galleriassa ja vihattiin muita tyttöjä, jotka oli ehkä kommentoinut ihastuksen kuvia, tai jos ihastus oli kommentoinut jonkun muun tytön kuvaa, niin siinä oli jo maailmanlopun paikka. Tulin vaan ajatelleeksi, että luojan kiitos, silloin kun minä olin teini, ei ollut mitään irc-galleriaa saati facebookia! Silloin kun minä olin teini ei ollut edes internettiä. Tai edes kännykkää!

Siihen maailman aikaan sitä piti tykätä ihmisistä ja niiden tekemisistä ihan livenä, ja jos halusi kommunikoida ihastuksen kanssa, niin se piti kyllä tehdä ihan naamatusten. Itseni tuntien olen melko varma siitä, että olen säästynyt ziljoonalta typeryydeltä ja noloudelta vain koska olisi pitänyt uskaltaa sanoa sanottavansa silmätysten niille ihastuksille. Se olisi ollut ihan liian helppoa olla hölmö, jos olisi voinut riutuvina rakkauden hetkinään lähetellä hetken mielijohteesta viestejä kelle hyvänsä.

Oon niin onnellinen, että olen ollut teini joskus kivikaudella!

Ahneus

2010-11-19T14:52:00.000+02:00

Ahneutta on viedä baarista lähtiessään juomatkin mennessään..

Valokuvatorstain 185. haaste

♥♥♥

2010-11-17T17:40:00.001+02:00

Paha mainos

2010-11-16T17:43:00.000+02:00

Kännissä olet ääliö-mainokset ovat palanneet näemmä katukuvaan. Ne, joissa on joko housunsa kastellut mies tai käsilaukkuun oksentava nainen.

En kestä yhtään katsoa oksennusta tai oksentamista, ja jos sellaista joudun näkemään, niin se näky jää kauhean helposti kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa ja alkaa melkein itseä oksettaa.

Kauheasti nykyään puututaan mainoksiin, ettei vaan näy mitään paljasta pintaa tai mitään muutakaan, mistä herkän ihmisen mieli voi järkkyä, mutta sitten saa näyttää jotain tuollaista mistä ihmiselle tulee ihan fyysisesti paha olo! Sitä paitsi, onko kukaan koskaan tavannut yhtään ihmistä, joka on päättänyt olla juomatta vain siksi, että mainoksessa sanotaan sen olevan tyhmää?

Oikeus on voittanut

2010-11-15T14:26:00.000+02:00

Yllätystyöpäivä. Kesäpoika on yhä töissä! Ja turvassa taas ainakin muutaman viikon, jonka jälkeen työtilannetta katsotaan taas uudelleen.

Siskonshokeerauspostaus

2010-11-14T12:39:00.000+02:00

Nelosella alkaa tänään Kuorosota. Koska se kuuluu niihin harvoihin tositv-/kilpailuohjelmiin, mitä nykyään viitsin seurata, niin kannanpa oman kannatuskorteni kekoon.

Joskus taannoin, kun joka paikassa alettiin kohista bändistä nimeltä Reckless Love, niin en paljon jaksanu vaivautua kiinnittämään siihen huomiota, tuhahdin vaan, että mitä lie kasarihuttua. Sitten tämä taannoinen pettymyksien miesolento (josta ei muuten enää puhuta) sai minut kuuntelemaan koemielessä muutaman kappaleen bändiltä. Noh, älkää huoliko, ei siitä mitään lempibändiäni tullut yhäkään, mutta onhan se sellaista ihan harmitonta ja hyväntuulista rokkia, kyllä sitä kuunnella voi satunnaisesti.

Bändin laulaja, Olli Herman, on nyt sitten yksi kuorojohtaja tuossa kuorosodassa, ja kyllä minä taidan vahvasti kallistua kannattamaan sitä. Onhan se nyt kuitenkin ihan söpis, symppis ja iloinen heppu.

Vaikka bändin rumpali onkin kyllä enemmän makuuni! (ei varmaan tullut mitenkään yllätyksenä minut tunteville?)

Eli täten julistan, että Olli Herman Kuorosodan voittoon!

Sori Tiina.

Rakasta naapuriasi

2010-11-13T09:14:00.000+02:00

Alakerran naapurin koira räkyttää lähes joka ikinen viikonloppuaamu, noin kahdeksasta alkaen. Arkiaamuista en tiedä, vaikka räkyttäisi silloinkin, mutta kun lähden töihin niin aikaisin, ettei koiratkaan ole vielä heränneet.

Joku naapuri soittaa silloin tällöin musiikkia häiritsevän isollaan. Huonoa musiikkia. Jotain iskelmähumppaa. Onneksi sentään päiväsaikaan. En ole vielä paikallistanut mistä naapurista on kyse. Yleensä väännän silloin omista stereoistani Avenged Sevenfoldit tai Disco Ensemblet soimaan sen verran lujalle, että naapurin musiikki peittyy sen alle.

Jossain naapurissa pidetään joskus bileitä, joissa tykätään laulaa karaokea. Yöllä. Kyllähän te tiedätte miltä kuulostaa, kun humalainen mieskuoro laulaa?

Yläkerran uusi naapuri on asentanut itselleen ilmeisesti jonkinlaisen lämpömittarin, jonka johto/anturi roikkuu nyt minun keittiönikkunani edessä. Käytännössähän se ei siinä juuri häiritse, mutta periaatteessa.. Mutta autapa armias, jos se alkaa kovalla tuulella napsuttamaan ikkunaani!

Enkä sitä paitsi ymmärrä miten poikkeuksetta minun yläkertaani muuttaa aina sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat tömisevän, pudottelevan ilmeisesti kaikkia tavaroita jatkuvasti lattialle ja siirtelevän huonekaluja koko ajan ympäriinsä.

Lapset leikkivät joskus huonolla ilmalla rappukäytävässä. En käsitä miksi niiden pitää aina huutaa ja paukuttaa porraskaiteita mennessään.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minusta on tullut vanha, kun kiristelen hermojani naapureiden takia? Olen suunnitellut mielessäni monia näppäriä heippalappuja ilmoitustaululle laitettavaksi, en vaan ole niitä vielä rohjennut toteuttaa.

Tuleeko minusta isona sellainen kärttyinen naapurikyttääjämummo? Verhot vaan heilahtelevat, jos uskallat tulla minun taloni pihalleni kävelemään!

And just like that mistakes are made

2010-11-12T15:54:00.000+02:00

Tänään on Kesäpojan ja muutaman muun kohtalonhetket. Siinä vaiheessa, kun lähdin töistä ei ainakaan minun korviini asti ollut kantautunut tieto siitä jatkuuko niiden työt tämän päivän jälkeen vai ei. Ja kaiken lisäksi, kun olin lopettelemassa työpäivääni sieltä, niin Kesäpoika oli kadonnut jonnekin kuin tuhka tuuleen, joten en edes nähnyt sitä enää. Eli eipä auta kuin odottaa maanantaihin, peläten pahinta, toivoen parasta. Jos käy huonosti, niin en näe sitä ehkä enää koskaan. Höh.

Ei pöllömpi

2010-11-10T14:46:00.000+02:00

Kun jo useamman viikon ajan, viitenä päivänä viikossa, kävelee ohi näyteikkunan, jossa on tuollaisia tyrkyllä, niin oli vain ajankysymys, koska se ovi imaisee minut sisään sinne liikkeeseen. Tänään se sitten tapahtui.

Luonto tuijotti minua peuransilmin

2010-11-07T20:55:00.000+02:00

Surullisinta tässä viimeisimmän pettymysmiehen kohdalla on se, että menetin samassa rytäkässä hyvän ystävän. Jos on viettänyt toisen kanssa vuoden verran käsittämättömiä aikoja facebookissa chattaillen, ja sen jälkeen kun mieskin sinkkuuntui, myös puhelinkeskusteluihin vierähti tunteja ja tekstareita vaihdeltiin pikkuasioistakin. Kun on tottunut siihen, että tuolle kertoi kaiken mitä mieleen juolahti, isot ja pienet asiat, niin on aika orpo olo, kun sitä ei voi, eikä halua enää tehdä.

Minä kyllä tiedän, että se ei tahallaan johtanut minua harhaan (kyllä se tarkoitti niitä sanomiaan asioita silloin kun sanoi ne, mutta tilanteet muuttuu) ja sitten särkenyt sydäntäni, se nyt vaan on sellainen ja minun olisi pitänyt tietää jo se ja olla varovaisempi sen kanssa. Mutta se ei estä minua olemasta vihainen ja pettynyt.

Meillä on yksi melko uudehko poika töissä, joka on hirmuisen kiva ja mukava tyyppi. Sellainen josta heti tiesin, että se on ns. minun tyyppinen ihminen. Kaverityyppinen. Sellainen jonka kanssa juttu luistaa ja on ihan niinkuin oisi aina tuntenut sen. Ainoa vika siinä on se, että se on saman niminen kuin tuo pettymyksiä tuottanut mies, ja se särähtää joka kerta korvaani ja sieluuni, kun joku kutsuu sitä nimellä. Vielä. Toivottavasti ei enää kauaa.

Töissä leijuu taas pieni uhka, että osa noista uusista tyypeistä (vuokramiehiä) ehkä joutuu lähtemään taas pois. Se saattaa koskea siis sekä tätä mukavaa tyyppiä että Kesäpoikaa. Mutta kun en minä tahdo niistä luopua! Kummastakaan. Mihin saa valittaa?

!

2010-11-04T22:01:00.000+02:00

Varo jalankulkijoita tunnelin päättyessä!

Siellä yksi punapukuinen väijyy!

Valokuvatorstain 183. haaste

We used to be the same age, now you're so much older

2010-11-02T15:11:00.000+02:00

Huolestuttavaa on se, kun kolmekymppinen ihminen kutsuu itseään nuorekkaaksi. Oikeistaan kenenkään alle nelikymppisen ei pitäisi käyttää sitä sanaa itsestään. Itse olen 35, eikä tulisi mieleenikään sanoa olevani nuorekas. Minähän olen vielä nuori! Jos itseni ikäinen ihminen kehuu olevansa nuorekas, niin ensimmäinen ajatukseni on, että se tyyppi pitää itseään ihan tosi vanhana, mutta ajattelee, että jos oikein tarmokkaasti vakuuttaa olevansa nuorekas, niin muut ei pidä. Ja samassa koko ajatus menee metsään niin että heilahtaa.

Facebookissa olen törmännyt muutamiin vanhoihin koulukavereihin (poikkeuksetta miehiä kaikki), jotka ovat siis saman ikäisiä kuin minä, mutta tuntuvat vanhentuneen ja ukkoontuneen itseäni kymmenen vuotta vanhemmiksi. Ei minulle silti tulisi mieleen itseäni heihin verratessa sanoa itseäni nuorekkaaksi. Minusta minä olen normaali ja ne jotenkin liian äkkiä vanhentuneita. Ne ovat niitä joiden pitäisi käyttää itsestään jotain henkistä ikää kuvaavaa termiä (jos on pakko). Kävisikö nuorekkaalle vastakohdaksi vanhakas?

*Otsikko on lainattu tästä biisistä:

Tavaroiden taikamaailma seikkailuun kutsuu sinua

2010-10-26T19:14:00.000+03:00

Minulla on paha taipumus kiintyä esineisiin aina ihan liiaksi. Kuppeihin, kippoihin, puhelimiin, autoihin.. mitään en tahtoisi heittää pois, mistään en tahtoisi luopua. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo kaappeihini.

Minulla on tallessa kaikki vanhat itse uutena ostamani puhelimet, paitsi yksi, jonka eräs kelvoton ex-poikaystävä hukkasi. Ja se kaivelee yhä. Autoista luopumisen vaikeus on ollut vähän autokohtaista, viimeisimmän rotiskon takavalojen hävitessä horisonttiin huokaisin helpotuksesta, mutta oli yksi erittäin söpö pieni auto, josta en olisi tahtonut ikimaailmassa luopua, mutta ystäväpojat olivat sitä mieltä, että sitä ei enää korjata. Paitsi ehkä ostamalla kokonaan uusi moottori. Ja sen ympärille kokonaan uusi kori.

Pari viikko sitten ostin itselleni uuden kameran, jolloin vanha tietysti kävi hyödyttömäksi. Ankaran pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kamera olisi onnelllisempi käytössä, kuin hyllylläni pölyttymässä, joten päätin että sen on aika päästä uuteen kotiin. Onneksi tiesin kuka on kameraa vailla. Ihastuspoika! Joten myin vanhan kameran ystävähintaan sille. Luopuminen ei ollut ehkä ihan niin raskasta, kun tiedän sen päässeen hyviin käsiin!

Today will be better

2010-10-24T17:56:00.001+03:00

Villasukka sai eilen osuman hiusväristä. En tiedä lähteekö se pois pesussa. Mitä tästä opimme? Kauneuden eteen pitää kärsiä, vaikka sitten palelevin varpain.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että usein kun ajaudun kiinnostumaan/silmäpeliin jonkun miehen puolikkaan kanssa, niin ei mene aikaakaan, kun sen hiukset saavat uuden ilmeen. Näin kävi aikanaan Ihastuspojan kanssa sekä myös Herra B:n, joka hetkeksi vaihtoi kampaustyyliä. Sittemmin se palasi vanhaan tuttuun. Ja sama kävi Kesäpojan kanssa. Sattumaako vai ovatko miehet ihan yhtä turhamaisia kuin naiset, että jokin sutinantynkä saa haluamaan jotain uudistusta myös ulkonäköön?

Tiedän myös, että tästä viime viikkojen suostakin noustaan taas loppujen lopuksi ehjin nahoin ylös. Sen tietää siitä, kun tajuaa surullisuuden ja apaattisuuden muuttuneen vihaisuudeksi sitä tiettyä henkilöä kohtaan. Kun sen sijaan, että toivoisi sen soittavan, ei haluakaan olla missään tekemisissä sen kanssa.

Life goes on.

So much for my happy ending

2010-10-23T23:01:00.000+03:00

The truth is out there

2010-10-22T18:29:00.000+03:00

Päivän hyväntahtoisen huvituksen järjesti tänään eilinen aamulehti, jossa oli eri ikäisiltä lapsilta kyselty, että mihin rahaa voi säästää ja mihin tuhlata.

Suurin osa vastaajista halusi säästää esim. leluihin, peleihin, kännykkään, tietokoneeseen, autoon ja muuhun sellaiseen. Ja tuhlasivat mm. karkkiin, vaatteisiin ja hauskan pitoon. Mutta Paavon, 7 vee, mukaan säästää voi lompakkoon tai pankkiin. Ja samaisen Paavon mukaan tuhlata kannattaa kaikkeen hienoon, vaikka työkoneisiin, kuten tiehöylään!

Hyvä Paavo!

So when I got away I only kept my scars

2010-10-20T21:02:00.000+03:00

PAM(Palvelualojen ammattiliitto) lähestyi minua kirjeellä, joka alkaa iloisesti "Hei nuorisojäsen!" En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Lähempi asiaan tutustuminen paljasti, että Pamin kriteereiden mukaan kaikki alle 31-vuotiaat kuuluu nuorisoon. Mutta minä en kyllä sittenkään enää mitenkään päin istu siihen ryhmään. Olenhan nyt viikon verran ollut jo 35.

Viikko kolmevitosena on saanut minut vakuuttuneeksi, että kolmenelosena oli kivempaa. Minä en yleensä harrasta rumia sanoja, mutta nyt taidan sanoa ihan suoraan, että minulla on ollut aika paska viikko. Paitsi lauantain Jaakko & Jay ja Disco Ensemble Klubilla olivat onnellisia hetkiä, jolloin ajatukset olivat vaan siinä musiikissa. Ja töissä maailman parhaat työkaverit ovat piristäviä. Ja Kesäpoika (siis työkaveri sekin). Sääli, että se on varattu. Mutta työpäivien jälkeen olen vaan maannut sohvalla ja huokaillut.

No, kolmevitosella on vielä vuosi aikaa todistaa, että sekin on ihan hyvä ikä.

Enter the night with steps faster than before

2010-10-17T14:41:00.000+03:00

Eilen Klubilla Disco Ensemblea katsomassa. ♥

Vasemman puoleisilla (mies)tennareilla ei ole mitään tekemistä kanssani, mutta eikö näytäkin siltä, että minun tennareiden vieressä olisi kuin luotu paikka toisille samanmoisille?

I don't believe in fairytales and no one wants to go to hell

2010-10-16T09:05:00.000+03:00

Paha blogikarma jatkuu. Varmaan olen ennenkin sanonut, että jos kirjoitan tänne jostain ihmisestä, niin kaikki menee sen jälkeen pieleen.

Yhden ihmisen piti tulla viikonlopuksi luokseni. Sen ihmisen, josta tykkäämisessä ei alunperinkään ollut mitään järkeä. No, ei se tule. Vaikka sen syy ja selitys oli varsin järkeenkäypiä, niin silti joku ääni pääni sisällä huutaa, että mistä minä tiedän, ettei se vaan keksinyt sitä. Ehkä se ei oikeasti koskaan halunnutkaan tulla. (vaikka se itse alunperin kyllä ehdotti sitä tulemista ja se itse aloitti ensin kaikki tykkäämishöpinät, ja siksi se onkin niin epäreilua, koska minä en olisi halunnut että se taas sotkee minun ajatukseni! Taas = se on tehnyt sen ennenkin, sitten se parisuhteellistui vuodeksi ja meidän välit muuttui kaverillisemmiksi, enkä minä koskaan opi. Ja nyt minä pelkään, että tässä menee hyvä ystävyyskin pilalle samaa vauhtia.)

Tämän takia en yleensä kirjoita tänne mistään oikeista tärkeistä asioista. Ettei tarvi sitten kirjoittaa hetken päästä kuinka kaikki taas meni ihan väärin.

Valokuva

2010-10-15T15:34:00.001+03:00

Valokuvatorstain 180. haaste

Joku hemmo

2010-10-10T18:30:00.001+03:00

Kyllähän minä sen tiedän, että näitä facebookin testejä ja muita härpäkkeitä voi tehdä ihan kuka vaan ja laittaa niihin ihan mitä vaan, mutta jos nyt sellaisen päättää sinne vääntää, niin kai sitä voisi silti ihan vähän edes yrittää?

(kuvan saa klikkaamalla isommaksi)

Ei mitään järkeä

2010-10-09T12:47:00.001+03:00

Tyttö sinä olet tähti-leffassa on kohtaus, jossa Samuli Vauramon näyttelemä tyyppi sanoo sille tytölle, että "tykkään susta niin paljon, että siinä ei oo mitään järkeä". Se jotenkin kolahtaa minun romantiikkasuoneeni ja saa minut poikkeuksetta kyynelehtimään. Ei tietysti se pelkkä lause, mutta se tilanne ja mitä sitä ennen on tapahtunut ja niin pois päin.

Itselläni on nyt vähän sellainen tilanne, että "tykkään susta*, vaikka siinä ei oo mitään järkeä" ja saatan ehkä tulla hulluksi. Apua.

* siis en just susta, mutta yhdestä jolle voisin sanoa niin

PMMP - Oo siellä jossain mun

Baari

2010-10-08T14:55:00.000+03:00

Valokuvatorstain 179. haaste

Tamperelaisten pahin painajainen?

2010-10-05T15:16:00.000+03:00

Tänään Tampereen Keskustorilla:

Turkulaiset on täällä!

Pussinsulkija

2010-10-04T17:57:00.000+03:00

Olohuoneen pöydälle, läppärin viereen, on ilmestynyt valkoinen leipäpussinsulkija. En ole moneen päivään käsitellyt sellaista leipäpussia missä olisi voinut olla sulkija, enkä tosiaankaan tiedä mistä se on tuohon nyt tullut. Spooky.

Enneunia

2010-10-03T10:20:00.000+03:00

Joskus unessa käy niin, että siellä soi tai piipittää puhelin, tai joku muu laite pitää vastaavaa ääntä. Sitten sitä herää siihen, että oma puhelin ihan oikeasti soi tai tulee tekstari. Hassua siinä on se, että aina tulee vahvasti sellainen tunne, että se ääni oli siellä unessa ennemmin kuin oikeassa elämässä. Mutta niin paljon kuin tahtoisinkin uskoa osaavani nähdä enneunia, niin ehkä se kuitenkin on vaan joku unen luoma harha.

If you give me the keys I'll come inside

2010-10-01T15:59:00.000+03:00

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että miksi sitä pitääkin aina ajaa itsenä vapaaehtoisesti sellaisiin tilanteisiin, että päässä kaikki on ihan hyrskyn myrskyn, ja ettei oikein voi muuta kuin odottaa - toivoen parasta ja peläten pahinta. Että eikö sitä kokemuksesta viisastuneena jo etukäteen arvaisi, että ei tässä hyvin käy kuitenkaan. Vaikka ei mikään ole vielä mennytkään pieleen, niin melkein olen jo lyönyt itseni kanssa vetoa siitä, että kuinka monen päivän sisään tilanne humpsahtaa taas jotenkin vääräksi.

Ja toinen asia mitä mietin tänään on se, että kun kerta koko ajan olen tiennyt, että Kesäpoika on varattu, enkä ole kuvitellutkaan siitä mitään silmäniloa kummempaa, niin miksi se silti tuntui hassusti ikävältä, kun tajusin, että sillä on lapsikin. Jotenkin isommalta jutulta kuin "pelkkä" parisuhde.

Haluaisko joku hyvän vaihtopään, voisin luopua omastani?

30 biisiä - 30. päivä

2010-09-30T14:56:00.003+03:00

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Viimeistä viedään, vihdoinkin. Tää on aika helppokin onneks. Viime vuonna Afin uusi levy ilmestyi 29. syyskuuta, joten 30. päivään mennessä olin jo kehittänyt tästä uuden sen hetken lempikappaleeni.

30 biisiä - 29. päivä

2010-09-29T15:14:00.000+03:00

Day 29 - A song from your childhood

Pakko laittaa kaksi biisiä. Ensimmäinen on vuodelta -84, jolloin olin 9 ja toinen vuodelta -85, jolloin olin 10. (tai oikeistaan.. minähän olen syntynyt loppuvuodesta, joten vuonna -84 olen ollut suurimman osan vuodesta 8 vuotias.. ja niin poispäin, mutta jotenkin se nyt on ollut tapana ilmoittaa se ikä, mitä aina kyseisenä vuonna täyttää)

Tykkäsin näistä silloin ja tykkään yhä.

30 biisiä - 28 päivä

2010-09-28T20:56:00.000+03:00

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Tää on ihan kaikista pahin. Olen koko päivän miettinyt tätä haastetta ja ainoa asia mitä minulle tulee tuosta guilty-sanasta mieleen on No Shamen Guilty-biisi (jota ei löydy tietenkään youtubesta).

"World ain't quite as lovely as you wish for it to be

It's time to wake up and hear the screams

Face the violence and corruption, exploitation of the weak

See how we use each other-you're in it just like me

Face the truth -we all are guilty"

Mutta Tiina käytti jo tuon No Shamen ja tavallaan tuon ideankin, enkä minä oikeistaan tunne mitään syyllisyyttäkään tuota kuunnellessa.

Eikä musiikin pidä saadakaan ihmistä tuntemaan syyllisyyttä!

Ainoa kappale jonka saan tähän väännettyä, juontaa juurensa ihan lapsuuteen. Olin melko pieni, ehkä kouluikäinen jo kuitenkin, äidin kanssa oli ollut jotain sanaharkkaa, tämä video tuli televisiosta juuri ja minä ilkeänä ihmisenä sanoin kovaan ääneen Tiina-siskolle, että olisipa tuo nainen meidän äiti! Ja äiti (mielestän ehkä vähän aiheettomasti, vihaisen lapsen kommentista) loukkaantui siitä kovasti. Ja minulle tuli paha mieli, mutta en silti perunut puheitani.

Jos ihan tarkkoja ollaan, en ole ihan varma oliko se juuri tämä biisi. Luulin, että oli, mutta muistin videon erilaiseksi. Ehkä aika on tehnyt tepposet. Mutta laulaja oli kuitenkin just tämä.

30 biisiä - 27. päivä

2010-09-27T18:34:00.001+03:00

Day 27 - A song that you wish you could play

Onneksi tämä musiikkihaaste lähenee loppuaan. Niin paljon kuin musiikista tykkäänkin, niin tämä on ollut kyllä vaikeaa. Tämän päivän haaste on ehkä kaikista vaikein. Ei minulla ole mitään tiettyä kappaletta mitä haluaisin osata soittaa. Vaan haluaisin ylipäätään osata soittaa.

En ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta/mielenkiintoa kitaran opettelemista kohtaan. Joskus olen sanonut, että jos soittaisin bändissä, haluaisin olla rumpali. Ihan oikeasti haluaisin olla laulaja, mutta se ei ole soittamista, joten sitä ei lasketa tähän.

Jos jotain soitinta ihan oikeasti haluaisin osata soittaa, niin pianoa. Siksipä kaivoin muistini syövereistä tähän sellaisia kappaleita, joissa soi piano. Yllättäen molemmissa laulaa nainen, joten voidaan laskea sitten se laulukin tähän. Haluaisin osata myös laulaa tuolla lailla. Ja hei, minä ihan oikeasti tykkään tosi paljon kummastakin näistä.

30 biisiä - 26. päivä

2010-09-26T14:15:00.000+03:00

Day 26 - A song that you can play on an instrument

No niin. Mikä lasketaan soittamisen osaamiseksi? Osaan minä soittaa nokkahuilulla jänis istui maassa ja ukko nooa ja sen sellaista. Ja osaan soittaa uruilla (tai millä tahansa missä on koskettimet, mutta sähköurut meillä kotikotona oli) yksikätisesti mitä vaan, jos nuotit lyödään eteen. Mutta en minä osaa soittaa mitään sellaista "oikeaa musiikkia" mitä haluaisin osata soittaa. Rokkia niin että se kuulostaisi rokilta.

Mutta jos ihan vähän saa huijata (ja tämähän on minun blogi, joten annan luvan, saa huijata) niin Guitar Herossa minä osaan soittaa tämän tosi hyvin!

My brain is hanging upside down

2010-09-26T08:51:00.000+03:00

Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa englanninkielen taitoani. Facebookissa minulla on kavereita, jotka tykkäävät kovasti käyttää englantia statuspäivityksissään, ja yleensä ne innokkaimmat eivät sitä oikeasti osaa niin hyvin kuin luulevat. No, harjoitus tekee mestarin. Kai.

Oman pääni sisällähän puhun ihan täydellistä englantia.* Omasta mielestäni ymmärrän englantia melko hyvin, olen lukenut kirjoja englanniksi ja pystyn seuraamaan televisio-ohjelmia melko hyvin esim. niin että teen samalla jotain muuta ja kuuntelen vain puhetta, enkä lue tekstitystä. Kauppiksessa englannin opettaja kehui ääntämystäni, lausun kuulemma englantia varsin hyvin.

Mutta entäs sitten elävän elämän käytäntö. Kun eteen tulee tositilanne, vaikka jossain kadulla, kun joku tulee englanniksi kysymään jotain, niin menen jotenkin aivan lukkoon, päässä alkaa suhista ja unohdan kaikki sanat ja saan hädin tuskin sönkättyä jotain epämääräistä. Oikeasti tuntuu pieneltä paniikilta. Kai se on harjoituksen puutetta, en tiedä. Pitäisi varmaan hommautua enemmän tilanteisiin, joissa joutuu puhumaan englantia. Yleensä tilanteen jälkeen tiedän tasan tarkkaan mitä minun olisi pitänyt sanoa.

Vielä pahempi tilanne on, jos seurassani on joku, jonka oletan osaavan englantia minua paremmin. Silloin menen ihan umpilukkoon. Luulen, että siinä on jotain itsensänolaamisen pelkoakin.

Yleensä myös osaan kirjoittaa englantia aika hyvin, ja tiedän miten mikäkin sana kirjoitetaan, mutta autapa armias, jos tulee tilanne, että pitäisi julkisesti kirjoittaa englantia jonnekin, vaikka facebookiin, niin alan epävarmailemaan ja googlaamaan oikeaa kirjoitusasua, vaikka olisin ihan hyvin tiennyt googlaamattakin mitenkä se menee.

Hassuinta on se, että kun Lontoossa** käydessä Heathrow'n lentokentän hajuvesikaupan myyjä alkoi jutella minulle, kehuen kynsilakkani väriä ja kysellen maassa olon syitä, niin yllätin itsenikin puhumalla ihan sujuvaa englantia. Ehkä aivoni olivat kääntyneet englanti-asentoon, koska siellä se kieli ei voinut tulla yllätyksenä.

*saattaa sisältää sarkasmia

** Foo Fightersin keikalla Wembleyllä, ha!

30 biisiä - 25. päivä

2010-09-25T10:12:00.000+03:00

Day 25 - A song that makes you laugh